Toukokuisen ulkomaanreissun vaihtoehtoina oli pitkään joko Tsekin Praha tai Turkin Istanbul. Minä olin ennemmin Prahan kannalla, kaipasin vähän perinteistä keski-eurooppalaista arkkitehtuuria ja tunnelmaa, tuttua ja turvallista, joskin nuo määreet liittynivät ennemmin omiin mielikuviini kuin mihinkään faktaan.
Ja mihinkäs matkustimmekaan? No, Istanbuliin.
Turkinmatkailu on siinä mielessä arveluttavaa, että se a) on sotivan Syyrian naapuri, b) polkee ihmisoikeuksia, c) on potentiaalinen kohde levottomuuksille - tosin mikäpä ei tänä päivänä olisi? - ja d) mitä ilmeisimmin luisumassa (ellei jo luisunut) kohti jonkinasteista diktatuuria.
Mutta on Istanbul myös hieno matkakohde, pakko myöntää, kaupunkimatkaajan aarreaitta. Eivätkä paikalliset, joiden elanto riippuu turistivirrasta, ole mitään väärää tehneet. Päätöstä helpotti myös reissun ja kohteen edullisuus - Turkin liiran kurssi on laskenut melko roimasti viime aikoina.
Vinkkinä annettakoon, että Istanbulissa ei myöskään näkynyt aurinkolomakohteista (katson sinua, Alanya) tuttua yltiöpäistä alkoholilla läträämistä. Huomasinkin, että aika harva ruokaravintola tarjoili edes olutta saatika sitten viiniä tai väkeviä.
Paikallisia herkkuja oli tarjolla senkin edestä: halvaa, baklavaa, teetä, turkkilaista kahvia. Suosittelen esimerkiksi maistamaan turkkilaisten janojuomaa ayrania, joka koostumukseltaan ja maultaan on jotain piimän ja suolaveden välimaastosta. Kuulostaa herkulliselta, eikös?
Palvelu oli kauttaaltaan ystävällistä, verrattuna vaikka Budapestiin, jossa hymykin tuntui usein olevan maksumuurin takana, jos sielläkään. Kielimuuri taasen seisoi yllättävän korkeana, joskin perinteiset kädellä huitomiset, sormella osoittelut ynnä muut kommervenkit toimivat tutun tehokkaasti.
Kiehtova on myös kaupungin dualistinen perusluonne: Eurooppa ja Aasia, kristinusko ja islam, länsimaisuus ja arabikulttuuri... Turistikohteista parhaiten tämä näkyy Hagia Sofiassa, joka rakennettiin katoliseksi kirkoksi, muutettiin myöhemmin moskeijaksi ja sittemmin museoksi.
Kotiin palatessa muisti silti, että ihan hiljaista ja rauhallistakin voi olla. Oulu, Suomen 5. suurin kaupunki, tuntui aika lintukodolta 14 miljoonan asukkaan Istanbuliin nähden - ja hyvä niin.