Tämä on viimeinen kolumni, jonka kirjoitan osana harjoitteluani. Ja mitä kaikkea tapahtuikaan tänä aikana: sain haastatella mielenkiintoisia henkilöitä ympäri lakeutta ja nähdä aivan uusiakin paikkoja. Lounashetkinä yksi jos toinenkin tuttu kasvo on tullut vastaan ja moikannut. Aikani lakeudella on ollut uudelleen kohtaamisien aikaa. Samalla tunne juuristani on vahvistunut.
Sitten alkoikin aikamme erikoisimpia vaiheita: kiinalaiselta torilta levisi outo virus, joka tarttui eläimestä ihmiseen. Ehkä maailman ensimmäinen tartunnan saaja suuntasi paikallisjunaan mennäkseen kotiin. Täydessä vaunussa yksikin yskäisy saattoi riittää pisaratartuntaan.
Tässä voitaneen puhua jo kaaosteorian perhosefektistä – yhden sairastuneen yskäisy Kiinassa johti siihen, että koko Eurooppa on tällä hetkellä säpissä. Voisi siis sanoa, että ensi viikolla loppuva harjoitteluni oli tapahtumarikas!
Haluan sanoa kiitokset Rantalakeuden toimitukselle mahdollisuudesta päästä harjaannuttamaan itseäni journalistina.
Kiitos kuuluu myös sinulle, arvon lukija, joka tilaat lehteä ja tuet samalla paikallista journalismia. Erityisesti arvostan juuria sinua, alle 20-vuotias lukija – on hienoa, että käytät aikaasi lehden ääressä. Vaikka sosiaalinen media tuo paljon tietoa arkeesi, muista pitää mielessä mediakriittisyys ja kyseenalaistava asenne uutta tietoa kohtaan. Mis-informaation ja valeuutisten torjuminen on nykymaailmassa taito, jonka merkitystä ei voi alleviivata liikaa.
Viime viikkoina olen seurannut, kuinka monet tuttuni Instagramissa ovat jakaneet huuhaa-konsteja koronaa vastaan. On ymmärrettävää, että ihmismieli haluaa uskoa hyvään ja toivoon: miksei virus voisi vain kuolla saunan lauteilla tai kurlaamalla suolavettä? Valitettavasti tässä ihminen asettaa samalla itsensä ja muut vaaraan humpuukilla.
Suomalaisia kutsutaan usein liian sinisilmäiseksi kansaksi – meitä pidetään helposti höynäytettävinä ulkomailla, sillä haluamme uskoa tuntemattomistakin hyvää. Nykyaikana osataan toki olla jo varovaisempia, mutta näen tuossa luonteenpiirteessä ripauksen kauneutta: luottaminen ei ole poikkeus vaan oletus. Ja näinä aikoina sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Ihailen myös hallituksemme esiintymistä kriisin keskellä, samalla kun maailmalla viranomaiset ovat ottaneet hieman erilaisia lähestymistapoja. Italiassa ulkona liikkuvien ihmisten perään uhataan tulla liekinheittimien kanssa. Yhdysvalloissa presidentti Trump haukkui taas asiallisen kysymyksen esittäneen toimittajan. Näiden tapahtumien valossa haluan todeta, että Suomi on varsin hyvä maa elää.