Sähköposti laulaa ja puhelin tärisee pöydällä äänettömänä mutta silti vaativana. Työhön liittyvä Twitter-päivitys on kesken, joku nykii hihasta ja toinen huikkaa kysymyksen toiselta puolelta toimistoa. Palaveri loppui äsken ja nyt on jo kiire seuraavaan. Juokse, juokse, juokse, sanoo luterilainen työmoraali ja viuhtoo piiskaa pään päällä.
Nykyajan työelämä on täynnä keskeytyksiä. Monen työpäivä koostuu pienen pienistä reagointia vaativista osasista, joista voi kasvaa hallitsematon tulva, jos työajan hallintaan ei ehdi tai hoksaa kiinnittää huomiota.
Itse olen onnellisessa asemassa, koska viihdyn hyvin avokonttorissa. Pystyn keskittymään vaikka ympärilläni on ääniä, eikä toisten puhe yleensä häiritse työntekoani. Toimistossamme akustiikka on hoidettu hyvin ja sermit antavat hiukan yksityisyyttä. Sähköpöydät edesauttavat hyvän työasennon ylläpitämistä.
Tiedän silti, että kaikille avokonttori ei sovi yhtä hyvin. Ja kun ympärillä vellovaan, keskittymistä häiritsevään äänimassaan lisätään sähköpostin, pikaviestipalveluiden ja puhelimen tuomat keskeytykset, voi työpäivä olla uuvuttava.
Kännykät ovat osaltaan tehneet elämästä pirstaleista. Kun työsähköposti kulkee koko ajan mukana ja siviiliviestit puskevat somen kautta myös työpaikoille, sekoittuvat työn ja vapaa-ajan rajat. Keskittyminen on hankalaa, kun tekeminen keskeytyy jatkuvasti johonkin huomiota tai reagointia vaativaan.
Työpäivän rakentumiseen ja omaan kännykän käyttöönsä kannattaa kiinnittää huomiota. Jos päivät kuluvat tehden montaa asiaa yhtä aikaa, tauoista ja levosta joustaen ja vähän väliä keskeytyksiin törmäillen, rasittuvat aivot. Seurauksena keskittymiskyky heikkenee entisestään ja aivojen ylivireystila jää päälle. Tätä tilaa kutsutaan ADT:ksi. Siitä kärsivä ihminen on koko ajan hälytysvalmiudessa eikä pysty enää keskittymään yhteen asiaan kerrallaan edes rauhallisessa tilanteessa.
Joskus huomaan itsekin - usein aviomieheni suosiollisella avustuksella - että juoksen lujaa etenemättä mihinkään. Silloin laitan somen kiinni ja hautaan puhelimen laukun pohjalle. Lähden mökille ja jätän työläppärin kotiin. Tai painun kuntosalille rehkimään itseni hikeen. Ajattelen ihan muita juttuja kuin töitä, luen kirjaa tai samoilen metsässä.
Ja yleensä silloin, jossain marjamättäiden tuolla puolen, saan ne parhaat oivallukset. Myös työasioihin.