Ei ollut vain yksi, eikä kaksikaan uutista tai kolumnia, jotka satuin lukemaan juuri ennen juhannusta ja joissa sattui olemaan yksi ja sama ilonaihe. Kaupat ovat avoinna juhannuksena! Mahtavaa!
Kaikkein kiinnostavin analyysi juhlahetkestä oli tehty, kuinka ollakaan, valtakunnan päälehdessä. HS:n toimittaja onnistui yhdistämään kaupan vapaan aukiolon kriisipuhelimiin, turvakoteihin ja ”musertaviin juhapyhäpaineisiin”. Musertavia ne paineet ovat, koska: ” Joutuu tekemään asioita vastoin omaa tahtoaan tai ei voi kokea, mitä kuvittelee kaikkien muiden kokevan.”
Parannuslääke on kauppa, jossa voi käydä ostoksilla täst’edes juhannuksenakin.
Epäilemättä juhlapyhät voivat olla vaikeita, jopa musertavia. Mutta mistä lähtien shoppailuterapia on ollut ratkaisu ongelmiin?
Entä millaisia mahtavatkaan olla ne ihmiset, jotka ovat joutuneet taipumaan ja tekemään asioita vastoin tahtoaan? Ovatko he kaikki musertuneet tämän valtavan taakan alle?
Ja missä ovat kaikki ne ihmiset, jotka eivät koskaan ole joutuneet tekemään asioita vastoin omaa tahtoaan? Näkisinpä yhdenkään tällaisen yksilön.
Ehkä he ovat kolmevuotiaita? Yleensä juuri sen ikäisillä on vaikeuksia kestää kieltoja, esteitä ja rajoituksia.
Heikosti menee, jos aikuisella koko elämän kantokyky on kiinni kauppaan pääsystä.
Olen kieltämättä subjektiivinen tämän aiheen äärellä.
Äitini teki pitkän työuran myyjänä, eikä meillä vietetty yhteistä talvi- tai syyslomaa koko perheen kesken koskaan. Ei meillä myöskään valmisteltu joulua päiväkausia niin, että telemassa joulupukin saapumista. Aattona kauppa oli auki ja äitini töissä.
Juhannus olikin yksi harvoista juhlista, joita vietettiin vapaalla.
Suurin osa ihmisistä ei osaa ajatella, millaista on viettää perhejuhlaa ilman toista vanhempaa. Sillä ilman äitiä tai isää yhä useampi lapsi joutuu jatkossa juhlapyhänsä viettämään, vaikka kuinka kauppiaista hyväntahtoisimmat järjestelisivät työvuoroja parhain päin.
Kiitos siis kaikille teille, joiden mielestä on väärin, että ette pääse kauppaan juuri silloin kuin huvittaa. Kiitos siitä, ettette osaa suunnitella menojanne ja ostoksianne. Ja ennen kaikkea iso kiitos siitä, että teillä on mielestänne oikeus vaatia aukioloaikojen lisäämistä ja sitä kautta määrätä toiset ihmiset töihin, palvelemaan teitä.
Miten se menikään se tämän ajan hokema? ”Kaikki on ok, niin kauan kun se ei vahingoita muita tai aiheuta haittaa toisille.” Se ei taida päteä kaupan ammattilaisiin ja heidän perheisiinsä.