Minusta on tullut jouluihminen.
Prosessi on kestänyt pitkään. Lapsena joulu oli toki kova juttu. Tietysti minua innostivat lahjat, mutta samalla myös muu jouluun liittyvä: musiikki, yhdessä oleminen, perinteet.
Ei ruokaakaan sovi sivuuttaa. Äidin paksukuorisesta limpusta alkaen ja mummon riisipuuroon päättyen jouluaika oli oikea nälkäisen poikalapsen paratiisi.
Kun ikää alkoi tulla lisää, joulun merkitys muuttui. Edelleen tärkeää oli yhdessä oleminen, perinteet ja ruoka, mutta puitteiden ei tarvinnut olla kummoiset. Kuusi ei ollut pakollinen, eivät jouluvalotkaan. Joulumieli hiipi vasta lähellä aattoa.
Kun tyttäreni oli pieni, joulusta tuli usein suorittamista. Kylästä kylään, joulupöydästä joulupöytään. Oma joulumieli jäi aherruksen alle.
Tänä syksynä kaikki muuttui. Kaiken piti alunperin mennä kuten viime vuonna: naureskelisin niille, jotka hoilaavat joululauluja liian aikaisin tai ripustavat talonsa nurkat täyteen valoja jo syksyn hämärtyessä. Muistutin itselleni, että kyntteliköt, joulukoristeet ja mahdollinen kuusi otettaisiin käyttöön vasta joulun kynnyksellä.
Eräänä lokakuun lopun pimeänä aamuna kirjoittaessani viikonlopun juttukeikkojen muistiinpanoja puhtaaksi valitsin taustamusiikiksi jouluisen soittolistan. Seuraavana päivänä päätin kuunnella listan uudelleen. Sama toistui viikon jokaisena päivänä.
Kotona ehdotin puolisolleni, että joulukynttelikön voisi ottaa käyttöön kuun vaihtuessa marraskuuksi. Samalla kaivoin varastosta kaikki elävän tulet sijoituspaikat. Puiset joulukoristehahmot löysivät nopeasti paikkansa.
Nyt kuuntelen jouluista musiikkia päivittäin. Mielialan mukaan. Joskus kuulokkeissa soivat suomalaiset klassikot, toisena päivänä amerikkalaiset tai saksalaiset ikijoulusävelmät. Jouluherkkuja olemme maistelleet ennakkoon. Ensimmäiset paketit askartelin sunnuntaina. Kranssi on ovella.
Koska olemme varsinaiset joulupyhät pois Suomesta, päätimme koristella kuusen jo tulevana viikonloppuna. Se saa loistaa joulutunnelmaa meille hyvissä ajoin.
Myös ulkoterassi saa oman kuusensa.
Kyllä, olen jouluihminen. Se on oikeastaan aika mukava myöntää.
Toiveissa on vielä, että jouluna lumi narskuisi kengän alla. Sitten paketti olisi täydellinen.