Ollaan ensimmäistä kesää ilman telkkaria mökillä.
Muutenkin suhtautuminen töllöön on muuttunut. Onko syy sitten sysissä vai sepissä – en tiedä.
Eli onko ohjelmat jo nähty ja tehty vai tulevatko uusintana jo muinoin tehdyt. Pidetäänkö meitä kaikkia muistisairaina vai onko ohjelmat mietitty niin, että kertaus on opintojen äiti.
Tosiaan ohjelmista ei enää paljoa kiinnnosta muut kuin luontoon liittyvät upeat ohjelmat, jotka meitä edelleen hämmästyttävät.
Muistan Ylitalon pirtissä ollutta telkkaria, jota pappa katseli ja ihmetteli mustavalkoisia luonto-ohjelmia. Tuolloin elettiin 60-luvun alkupuolta.
Ensimmäinen tv oli merkkiä Metz, jota mainostettiin lauseella: ”Älä etsi, osta Metzi”.
Myös Chaplinin mykkäfilmit olivat hänelle parasta viihdykettä, kuin myös minulle ja uutiset, tottakai. Uutiset myös radiosta, mutta se suljettiin heti kun ne oli kuultu.
Myös Grundig-merkkinen kelanauhuri ilmestyi kotiini jo ennen telkkaria. Siitä ihmeteltiin omaa ääntä.
Minua myös laulattivat juhlissa, kerran kirkossa taisin laulaa jopa Finlandian. Kelat vaan kulkeutuivat nauhurin uudelle omistajalle ja laulut myös.
Taisipa ollakin vain yksi nauha, jota nauhoitettiin aina uudestaan päälle. Myös muistelen, että mikrofonin kautta naurettiin ”kankkulan kaivot” useampaan kertaan.
Asuttiin tuolloin koululla vahtimestarin asunnossa. Opettajainhuone oli vieressä ja siellä levysoitin.
Johtajaopettajan (rehtori) tyttäret kuuntelivat ja pyörähtelivät iltaisin ”Kwaijoen silta” ja ”Greenleavesin” tahdissa. Muistelen, että muita levyjä ei siellä ollut.
Rehtorin pojat olivat kiinnostuneita jatzista. Siellä kuulin ohimennen Louis Armstrongin käheää laulua.
nämä olivat lapsuuden viihdykkeitä ja taisivat silloin riittääkin.
Nyt olemme tulleet paljouden tulvan pyörteisiin. Emme enää taida jaksaa edes tehdä valintoja, tai ainakin se on rasittavaa ja vie liikaa aikaa.
Itseasiassa siis tarjontaa olisi, mutta se on niin hajalla.
Ehdottaisinkin, että jokaiselle ohjelmoitaisiin omien mittojen mukainen resepti vapaa-aikaa varten, vähän samaan tapaan kuin tehtiin mittapuvut ennen Turon tuloa ja kengät lestin mukaan, joka oli suutarilla kasvukauden päätyttyä odottamassa hyllyllä.
Kengät olivat aina sopivat ja puku istui.
Tosin olihan naapurimaassa kuulopuheiden mukaan myös sellaisia saappaita, jotka sopi molempiin jalkoihin, jos sattui tulemaan kiire niin ei mennyt aikaa kenkiä arpoessa.
Tällaisia ajatuksia näyttää löytyvän kun kelailee kesää iliman telekkaria.
#Tyrnävä
Jouko Korkala
Kirjoittaja on tyrnäväläislähtöinen taiteilija,
joka pitää kesägalleria Conradia entisellä Rauhion kyläkoululla.