Tiedän, miten arvokasta ja kauas kantavaa työtä opettajat tekevät. Tiedän, miten kuormitettuja ja työn raskauttamia he ovat varsinkin näin loppukeväästä.
Tiedän, että oppilaat voivat olla näin kesälomien lähestyessä hermostuttavia, ärsyttäviä, ylivilkkaita, kiihtyneitä, opettajan hermoja koettelevia.
Silti valitan, ilman yritystäkään objektiivisuuteen.
Valitan omasta ja somekommenttien perusteella usean muunkin vanhemman puolesta siitä, että monissa kouluissa ei järjestetä kevätjuhlaa, johon vanhemmat saisivat osallistua. Joillakin paikkakunnilla sitä ei järjestetä edes päiväkodeissa.
Muistan, miten esikoisen ensimmäisen kouluvuoden päättyessä odotin palkeet ilmaa täynnä, että kohta pääsen kouluun kajauttamaan – monen monituisen vuoden jälkeen – Jo joutui armas aa-aikaaa ja suuvii suuloineeen....
En muuten päässyt. Laulu oli minussa mutta ei päässyt purskahtamaan ulos niin kuin sen olisi pitänyt päästä.
Pettymys oli suurempi kuin olisin koskaan osannut ennalta arvata! En saanut kokea uudelleen sitä pakahduttavaa tunnetta, minkä koin omina kouluaikoinani.
Yksi virstanpylväs saavutettu, yksi kouluvuosi takana. Olin vähän tietävämpi ja kenties fiksumpikin kuin vuosi sitten. Ehkä todistuskin oli ihan mukiinmenevä, usein jopa iloa aiheuttava. Ja nyt, vihdoin ja viimein, oli edessä pitkä, aina aurinkoinen ja ihana kesäloma! Vapaus!
Tuota kevätjuhlan tunnemyrskyä ei mikään myöhempi kokemus ole kyennyt imitoimaan. Se oli ainutlaatuinen.
Koulun tuottamaa kevätjuhlapettymystä ei tipan tippaa lieventänyt se, että joulujuhla oli tosi hieno ja sen eteen oli nähty kauheasti vaivaa.
Enkeli taivaan ei kompensoinut Jo joutui armasta.
Kaino toiveeni päiväkodeille ja alakouluille on: antakaa vanhemmille se ilo, että he saavat pyntätä rakkaimpansa parhaimpiinsa, laittaa itsekin kiiltonahkakengät jalkaan ja sujauttaa näsdyykin käsveskaan.
Sallikaa vanhempien vapauttaa sisäinen pikkutyttönsä tai -poikansa hetkeksi kirmaamaan paljan jaloin kesäisellä voikukkapellolla.
Pitäkää tästä perinteestä kiinni, jos sellainen vielä on.
Kauniisti joka paa-aikkaa koo-ristaa kuk-kaaa-nen...