Venäjällä on potkittu nahkapalloa parisen viikkoa. Alkulohkot on pian ratkottu, mutta nurmibalettia on jäljellä vielä pitkästi. Normaalisti en juurikaan katso jalkapalloa, mutta Venäjän MM-kisoja olen seurannut suhteellisen tiiviisti. Toistaiseksi olen vilkuillut lähes jokaisen ottelun. Ainakin osittain.
Argentiina puski päätään seinään Islantia ja Kroatiaa vastaan. Puolan matka katkesi alkumetreillä. Saksakin nousi vasta viimeisillä minuuteilla voittoon Ruotsia vastaan. Joidenkin suurten jalkapallomaiden peli on sievästi sanottuna yskähdellyt. Hollanti ja Italia eivät selviytyneet koko kisoihin.
Ranska varmisti jatkopaikkansa nopeasti. Samoin Uruguay ja hieman yllättäen Venäjä. Englanti ja Belgia ovat myös tehneet kovaa tulosta, mutta ne ovat toistaiseksi kamppailleet vain lilliputteja vastaan. Olisiko näissä kisoissa altavastaajan vuoro menestyä? Kuka kirjoittaisi uuden tuhkimotarinan?
Taistelu maailmanmestaruudesta on vähän kuin elämän ja yhteiskuntaluokituksen vertauskuva. Saksan, Brasilian ja Espanjan kaltaiset suuret jalkapallomaat ovat niitä hyvin toimeentulevia, joilla on varaa arjen luksukseen. Englanti, Kolumbia ja Kroatia ovat ylempää keskiluokkaa, Senegal, Nigeria ja Islanti alempaa. Tunisia, Panama ja Saudi-Arabia tarvitsevat tulonsiirtoja selviytyäkseen.
Suuret maat menestyvät yskähdyksistä ja tuhlailusta huolimatta. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Ylempi keskiluokka suoriutuu hyvin. Se ei aivan riitä, mutta ei sillä heille ole niin suurta merkitystä. Elämä jatkuu joka tapauksessa. Alempi keskiluokka hamuaa menestystä, mutta sitä ei kumminkaan tule. Pienimmät maat ovat tuomittuja epäonnistumaan, vaikka kuinka väitetään, että pallo on pyöreä ja kaikki on mahdollista.
Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana loppuotteluun on selviytynyt yhteensä seitsemän eri maata. Ne ovat jalkapalloyhteiskunnan kerma. Pörssimiljonäärit ja muut herrat. Menestys kasaantuu heille. Asteikon toisessa päässä taas huominen on yhtä synkkä kuin eilinen.
Jalkapallotuhkimoa tuskin löytyy tänäkään kesänä. En myöskään usko, että tasoerot supistuisivat lähivuosina merkittävästi. Sillä ei sinänsä ole mitään väliä, mutta toivottavasti oikeassa elämässä näin kävisi. Toivottavasti eriarvoistuminen joskus loppuu ja pienellä ihmisellä olisi oikeasti samat mahdollisuudet menestymiseen kuin Brasilialla tai Espanjalla.