Virkeä 92-vuotias kummitätini kertoi nuoruusvuosistaan sotienjälkeisessä Suomessa. Hän oli rauhan tultua nuorena tyttönä opettajana, muodollisesti epäpätevänä, rajaseudun kunnassa. Mieli teki pyrkiä opettajaseminaariin pätevöitymään. Viisas koulun tarkastaja houkutteli kummitätini jatkamaan myös seuraavana lukukautena luvaten, että jokainen opetusvuosi luetaan sitten sinulle hyväksi kun menet opiskelemaan seminaariin. Kaikki voittivat, oppilaat, koululaitos ja tarkastaja ja kummitätini. Hän kohtasi tulevan miehensä tuona talvena, heidät vihittiin 72 vuotta sitten.
Suomen yksi kauaskantoisimmista päätöksistä on ollut vuoden 1866 kansakouluasetus, jossa kunnille annettiin velvoite kansansivistystoiminnan järjestämisestä kaikille kansalaisille. Tämän seurauksena yleinen lukutaito parani ja kansalaiset saattoivat ottaa selvää asioista ja kantaa laajalla joukolla vastuuta omasta ja yhteiskunnan tulevaisuudesta. Muutos näkyi nopeasti elinkeinoelämässä, kulttuurissa, politiikassa.
Neljänkymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1906 hyväksyttiin uusi valtiopäiväjärjestys ja vaalilaki, sisältäen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden valtiollisissa vaaleissa. Vuoden 1907 maaliskuun vaaleissa valittiin eduskuntaan 181 miestä ja 19 naista, jotka olivat maailman ensimmäiset naispuoliset parlamentaarikot.
Miten on mahdollista, että Suomi kehittyi ja kypsyi neljässäkymmenessä vuodessa Venäjän vallan alla nälkävuosien ruhjomasta takapajulasta demokratian edelläkävijäksi? Miten valtiollinen parlamentarismi juurtui ja kypsyi ja oli kykenevä ratkaisemaan silloisia ja itsenäisyyden alkuvaiheen vaikeita asioita?
Tärkein yksittäinen tekijä on vuoden 1866 kansakouluasetus ja sen myötä kehittynyt kansakouluopettajien koulutus, opettajaseminaarit jollaiseen myös minun kummitätini olisi halunnut päästä opiskelemaan.
Suomessa opettajan ammattia on aina arvostettu ja se on näkynyt heidän korkeassa ammattitaidossa. Siitä johtuen meillä opetus ja koulutus ovat korkeatasoisia, joka on käynyt ilmi monissa kansainvälisissä vertailuissa. Kaikesta huolimatta meillä on yksittäisiä kouluja ja koulutusaloja jossa on vaikeuksia. Mistä suunnasta pitäisi etsiä ratkaisua? Oman kokemukseni perusteella koulut ovat johtajansa näköisiä, hyvässä ja pahassa.
Luottamushenkilöiden ja koulun johtajien päätökset ja toiminta vaikuttavat voimakkaasti yksittäisen koulun ja koko koulutusalan menestykseen.