Olla mies. Olla isä. Siinäpä kaksi asiaa, joita en osaa kuvitella mielessäni. Tai osaan, mutta kuvitelmaksi ne taitavat jäädä.
Vaikka kysyisin jokaiselta tuntemaltani mieheltä, en silti taitaisi ymmärtää, miltä tuntuu olla isä.
Tiedän sen, että isien merkitys lapsen elämässä on suurempi kuin he ehkä itsekään ymmärtävät. Heillä on käsissään valta antaa pojilleen mahdollisuus oppia.
Lukeminen on avain. Kun isät lukevat lapsilleen, he lukevat kirjoja eri tavalla kuin äidit. Kun isät ottavat poikansa polvelleen ja avaavat kirjan, hetkessä on jotakin erityistä.
Tiesittekö, isät, että on aivan eri asia, jos äiti lukee lapselleen kirjaa? Jos haluatte, että poikanne pärjää koulussa ja maailmassa, lukekaa hänelle ja hänen kanssaan.
Tiedän senkin, että isillä on käsissään kaikki valta antaa tyttärilleen hyvä itsetunto. Siinä, missä äiti rakentaa lapselleen itsetuntemusta, isät antavat tyttärilleen luottamusta omiin taitoihin ja kykyihin.
Isät tekevät, eivät välttämättä puhu. Eikä se haittaa, niin kauan kuin tyttäret ovat mukana tekemässä. Tiesittekö, isät, että kyllä tyttönne mielellään vaihtaa autonrenkaita kanssanne? Tiesittekö, että mutteritkin kiinnostavat heitä?
Jos haluatte, että tyttönne pärjää maailmassa, tehkää hänen kanssaan asioita, yhdessä. Neuvokaa. Älkää opettako häntä olemaan vain prinsessa.
Tiedän vielä senkin, että kun poikia itkettää, he haluavat puhua tunteistaan miehille. Kyllä, he voivat puhua ongelmistaan naisillekin. Kyllä, ongelmat saadaan ratkaistua niinkin. Mutta ne suuret tunteet. Niiden käsittelyä pienet pojat haluavat oppia isiltään.
Kun mies kuuntele poikaa, hän tekee sen omalla tavallaan.
Miten?
En tiedä, enkä ymmärrä. Ei tarvitsekaan. Pääasia on, että homma toimii.
Muttereita vääntävät prinsessat. Runoja kirjoittavat ritarit. Eivät he ole vaarallisia tai outoja ihmisiä.
He ovat ihmisiä, joilla on ollut ihana ja läsnäoleva isä.