Lumijoella kinkeriperinne on elpymässä. Hyvä, sillä eihän perinteitä ole koskaan liikaa, ajattelen. Niissä on jotain hienoa vuosikymmenet ylittävää ja sukupolvia yhdistävää, joka sitoo meitä toisiimme ajan virrassa.
Lumijokisten kinkereistä lukiessani mieleeni tuli myös oma rippikouluaikani. Kotipitäjässäni oli vielä 90-luvulla kinkeriperinne voimissaan. Jotta pääsin etenemään rippikouluun, piti minunkin käydä kuulusteluissa kinkereillä. Onneksi ihan koko Katekismusta ei tarvinnut ulkoa opetella, kuten entisvanhaan on ollut tapana. Taisi riittää käskyt ja Isä meidän.
Yhtäaikaa kinkereissä jännitti pari muutakin naimalupaa hakevaa. Erkki-kirkkoherra vei meidät sivummalle, tuvasta kamariin. Siellä hän esitti kysymykset. Muistan vieläkin jalkojen tärisemisen.
Hyvin se taisi mennä. Jalkapuusta ei puhunut kukaan.
Olo oli varsin helpottunut kuulustelun päätteeksi. Kyllä nisu ja pannukahvi maistuivatkin hyvältä!
Itse rippikoulun suoritin päivärippikouluna kirkonkylällä. Hurruuttelin sinne päivittäin mopolla. Se oli paljon houkuttelevampi vaihtoehto kuin pyörä, sillä kertyihän päivittäistä matkaa reilut 40 kilometriä. Hölmöä, näin jälkeenpäin ajateltuna. Siinähän olisi rantakunto kasvanut kohisten!
Itse rippikoulupäivistä ei ole hirveästi jäänyt talletettavaa muistin lokeroihin. Sitäkin paremmin muistan rippikoulumme päättäjäiset. Lähdimme kirkkoherran suurella amerikanraudalla ja kanttorin Volkkarilla Vaasaan ja sieltä edelleen laivalla Ruotsiin.
Sekin on piirtynyt näkökenttään, että papillamme oli raskas kaasujalka.
Päivärippikoulussa meitä oli vain 12. Sellaisen porukan liikutteleminen Perämeren molemmin puolin ei varmaan ollut helppo operaatio, vaikka määrällisesti olimmekin pelkkä tusina. Hauska reissu kaikin puolin. Ja olimmehan me etuikeutettuja, harva on rippikoulusta päässyt käymään ruotsinlaivalla?
Rippikoulun suorittamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi juhlalliset 20 vuotta. Vielä 30 lisää, niin pääsemme rippikoulukavereiden kanssa muistelemaan menneitä.
Tosin sitä en tahtoisi edelleenkään muistella, että konfirmaatiomessussa koreografiani meni ihan pieleen. Mutta se on jo toisen kolumni aihe se.