Kolumni

Il­mas­ton­muu­tos­ta on tor­jut­ta­va kii­rees­ti, pa­tis­taa eu­roop­pa­mi­nis­te­ri Tytti Tup­pu­rai­nen

Eduskunta

-
Kuva: Jukka Leinonen

Lapsuuden kesät olivat aina kuumia, ja hellekesän jälkeen koitti usein intiaanikesä. Aika kultaa muistot. Tilastojen avulla voi korjata mielikuvia, ja ne osoittavat että kesät (ja etenkin talvet) ovat lämmenneet sitten lapsuuteni.

Ilmastonmuutos on totta. Kulunut kesä oli helteiden suhteen ennätyksellinen, ja sään ääri-ilmiöitä esiintyi hälyttävän paljon – Saksan tulvat ja Kalajoen metsäpalot ovat olleet otsikoissa. Kaikkea sään vaihtelua ei voi selittää ilmastonmuutoksella. Mutta mittaushistorian aikana 1850-luvulta nykypäivään on havaittu globaalin keskilämpötilan nousu 1,1 asteella. Nousu on ollut varsin selkeää viimeisten vuosikymmenten aikana.

Taustalla on ihmisen toiminnan johdosta ilmakehään päässeet kasvihuonekaasut, ennen kaikkea hiilidioksidi. Päästöjä on aiheutunut pääasiassa fossiilisten energialähteiden, kuten kivihiilen, öljyn ja maakaasun poltosta.

Tosiasioiden valossa ilmastonmuutoksen kieltäminen on yhtä perusteltua kuin maan väittäminen litteäksi. Toisaalta perusteita ei myöskään ole maailmanlopun maalailuun, sillä tekniset ja taloudelliset keinot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat olemassa.

Suomen vaikutusvaltaisimpiin YK-virkamiehiin kuuluva Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas käy kansantajuisesti lävitse ilmastonmuutosta kirjassaan ”Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin”. Pääviesti on, että ilmastonmuutosta on torjuttava kiireellisesti ja että keinot on valittava harkiten. Ydinkysymys on puuttua fossiilisen energian käyttöön, kaikki muu on näpertelyä. Ilmastonmuutoksen nimissä ei ole oleellista rajoittaa yksittäisen kansalaisen ruokatottumuksia tai liikkumista, vaikka erilaisilla elämäntapahyveillä voi olla muita tarkoitusperiä. Tämä on hyvä muistaa, sillä kotimaisessakin keskustelussa leimakirveitä heilutetaan herkästi, ja toisaalta huoli planeetan hyvinvoinnista aiheuttaa etenkin nuorissa suoranaista ahdistusta.

”Ydinkysymys on puuttua fossiilisen energian käyttöön, kaikki muu on näpertelyä. Ilmastonmuutoksen nimissä ei ole oleellista rajoittaa yksittäisen kansalaisen ruokatottumuksia tai liikkumista, vaikka erilaisilla elämäntapahyveillä voi olla muita tarkoitusperiä.”

Huoli ei saa aiheuttaa apatiaa. Sen sijaan tarvitaan päätöksiä, ja päätösten määrätietoista toimeenpanoa. EU on päättänyt olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Suomi on asettanut tavoitteen tätäkin kunnianhimoisemmaksi ja pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Periaatteessa asia on yksinkertainen: ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitää leikata kasvihuonekaasujen päästöjä ja kasvattaa hiiltä sitova nieluja. Hiilineutraliteetti tarkoittaa, että päästöt ja nielut ovat tasapainossa.

Heinäkuussa EU:n komissio julkisti ehdotuksensa toimista, joilla saavutetaan vuoteen 2030 mennessä 55 % päästövähennykset verrattuna vuoden 1990 tasoon. Niin kutsuttu Fit for 55 -paketti pitää sisällään valtavan määrän lainsäädäntöesityksiä, joista tullaan neuvottelemaan tiiviisti lähiajat.

Suomi toivottaa paketin tervetulleeksi. Olemme peräänkuuluttaneet yhteisiä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, emmekä sen vuoksi haraa vastaan tai hyökkäile päin komission esityksiä. Emme toisaalta tarvitse laiskanläksyä EU:sta, sillä olemme jo tehneet paljon toimia päästöjen vähentämiseksi ja nielujen kasvattamiseksi. Esimerkiksi turpeen energiakäytöstä ollaan luopumassa ennakoituakin aiemmin ja joutomaiden metsitystuella lisätään hiiltä sitovaa puustoa. Tuomme neuvotteluissa esiin erityispiirteemme pohjoisena pitkien etäisyyksien maana, jotta toimet olisivat jäsenmaiden kesken reiluja ja kansalaisten kannalta oikeudenmukaisia.

Ilmastonmuutos ei ole hyvä asia. Mutta olemalla kehityksen kärjessä suomalaiset yritykset voivat menestyä kansainvälisillä markkinoilla. Voimme luoda uutta, kestävää kasvua.

Tytti TuppurainenKirjoittaja on oululainen kansanedustaja sekä eurooppa- ja omistajaohjausministeri.