Pidin jokin aika sitten parin viikon some-tauon. Tauko tuli sen suurempia suunnittelematta, äkillisestä päähän pistosta.
Tajusin nimittäin, että facebook on yksi tapa levittää huhuja, sulkea ihmisiä omien piiriensä ulkopuolelle, hyväksyä joukkoonsa vain samanmieliset - siis harrastaa perinteistä kiusaamista aikuisten kesken. Niin, se ei ei ole ainoastaan kouluikäisten nuorten harrastus.
Kyllästyin. Laitoin facebook-tilini jäähylle. Ja oloni helpottui heti, kun käänsin selkäni kaikelle kohinalle, mitä siellä jossakin tapahtui.
Tajusin, että sosiaaliset ympyrät ovat todellakin lähelläni. Ja että facebookissa tapahtuva kohina oli vain taustamelua. Huomasin myös tarvitsevani facebookia lähinnä tiedonhankintaan.
Kempeleessä kuuntelin hieman iäkkäämpiä, kohta eläkkeelle jääviä työntekijöitä viime viikolla. Yksi työvalmennukseen osallistuvista ihmisistä kertoi uusien, nuorten työntekijöiden työskentelevän eri tavalla kuin vanhempien työntekijöiden.
Nuoret hoitajat kuulemma käyttävät potilaansa vessassa, antavat ruokaa ja vaihtavat lakanat. Mutta sen jälkeen - siis töiden tultua tehdyksi - he siirtyvät istumaan jonnekin, ottavat käsiinsä kännykän ja häviävät pois paikalta. Se huolestutti kokenutta tekijää:
– Hoitaminen on enemmän ja muutakin. Myös vanhusten kanssa seurustelua tarvitaan. Miten käy, kun meidän ikäluokkamme lähtee pois työmarkkinoilta? Osaavatko nuoret enää silloin sosiaalisia tapoja, jutella vanhoille ja kuunnella heitä?
Se oli hyvä kysymys.
Lasten vanhemman pitäisi ilmeisesti työskennellä it-alalla ymmärtääkseen sosiaalisen median haittapuolia. Kyllä, juuri he ovat tiukkoja vanhempia. Applen Steve Jobs rajoitti lastensa teknologian käyttöä kotona. Nämä eivät esimerkiksi käyttäneet lainkaan iPadia.
Suomalainen Jaiku-mikroblogipalvelun kehittäjä Jyri Engström puolestaan kyseenalaisti (HS 12.2.2015) koodaamisen opettamisen lapsille. Hän epäilee lasten menettäneen kykynsä leikkiä, pelaamisen takia.
Engström myös perusti omille lapsilleen kotikoulun, jotta lapset vapautuisivat koneiden ylivallasta. Kotikoulussa harjoitellaan jousiammuntaa ja skeittausta, tutkitaan planeettojen etäisyyksiä hiekkarannalla ja luetaan runoutta.
Todellinen elämä on epämiellyttävää, väliin kivuliasta ja häpeällistäkin. Somessa elämä on mukavaa, helppoa - ja ikävät kokemukset ja ajatukset voi hävittää yhdellä klikkauksella ympäriltään.
”No pain, no gain” sanotaan kuntosalilla. Se pätee sosiaalisten taitojenkin oppimiseen.
Aika olisikin viimeistään nyt pysähtyä kuuntelemaan ihmisiä, jotka puhuvat inhimillisyyden puolesta, olipa puhuja sitten pian eläköityvä hoitoalan ammattilainen tai sitten it-yrittäjä.