Istuin juuri ennen joulua Tyrnävällä Pömilässä. Tunnelma oli tiivis ja suorastaan lämmin, sillä ravintolan yrittäjä oli järjestänyt kanta-asiakkailleen pikkujoulun. Jälleen kerran.
Ihmiset nauttivat yrittäjän tarjoamaa puuroa ja rusinasoppaa. Porina täytti talon. Ikkunasta katselin ulos ja seurasin ohikulkijoita, jotka liukastelivat pihalla, säilyttäen kuitenkin tasapainonsa. Ja tietysti joululaulut kuuluivat taustalla.
Yksi jos toinenkin lähtijä kiitteli ja toivotteli yrittäjälle hyvät joulut.
Päivää myöhemmin saattelin matkalaisen linja-autoon. Jouduin odottelemaan poistumista auton etuosassa hyvän tovin. Sisään tuli koko ajan enemmän matkustajia. Lopulta oli toiseksi viimeisen tulijan vuoro.
– Käykö täällä kortti? hän kysyi.
Kuski katsoi lippalakkinsa alta.
– Ei käy.
Matkustaja katseli epätoivoissaan ympärilleen.
– Mistä läheltä minä oikein voin nostaa rahaa?
Matkaa lähimmälle automaatille oli hieman liikaa. Hetken kuluttua kuski totesi, että rahaa saisi kyllä päätepysäkillä.
– Mene kyytiin vain, kuljettaja totesi.
Ja niin pääsi matkaan, tuo viimetinkaan jättäjä.
Illalla vein paketin postiin. Juuri siihen paljon parjattuun ja pahamaineiseen laitokseen, joka kadottaa kaikki paketit ja kirjeet. Eikä varmasti ikinä ole ajoissa.
Niinpä sydämeni olikin huolesta solmussa/sykkyrällä. Kummilapsen paketti ei taitaisi kyllä ennättää ajoissa perille. Takanani jono kasvoi entisestään, kun ryhdyin neuvottelemaan kassalla työtään tehneen naisen kanssa. En todellakaan ollut ainoa viimeiseen mahdolliseen hetkeen odottanut.
Viimein päädyin lähettämään paketin edullisimmalla mahdollisella tavalla ja parasta toivoen.
Lähtiessäni sain vielä hymyn.
Ja miten kävi paketin?
Se oli perillä jo seuraavana aamuna.
Siltä varalta, että alkava vuosi ei mene yhtään parempaan suuntaan, olenkin ajatellut kehittää näkökykyäni. Jos onnea ja iloa eivät tuo suuret asiat, niin ehkä niitä löytyy pienemmistä asioista. Yksityiskohdista, pikaisista kohtaamisista, onnekkaista sattumista ja lähellä olevista ihmisistä.
Tärkeintä on säilyttää valoisa asenne elämään.