Olen koittanut pitää oman Facebook-profiilini suht kepeänä. En juuri avaudu siellä asioistani, itke maailmantuskaa tai moralisoi. Harvakseltaan jaan edes mielenkiintoisia artikkeleita tai uutisia.
Silti kevyet ja (muka) vitsikkäiksi tarkoitetut postaukset kirvoittavat usein hyviä keskusteluja.
Esimerkiksi se vappuinen päivitys, jossa valitin olevani huono äiti. En nimittäin tehnyt vappusimoja ja paistanut munkkeja itse. Hain ne häpeilemättä kaupasta.
Enhän minä tosissani ollut. Jos joskus koen itseni kurjaksi äidiksi, niin en ainakaan kaupasta ostetun siman takia. Silloin täytyy olla kyse isommista asioista.
Sain silti runsaasti sympatiaa Fb-kavereilta. Ei pidä paikkaansa. Rentoudu. Ole huoleti. Höpö höpö. Ei tuo tee sinusta huonoa äitiä. Hyvä äiti varmasti olet!
Pysyin virallisessa Fb-näkemyksissäni. Vaikka vappusimasta tulisi miten kuraa, se täytyy laittaa käymään omin pikku kätösin. Ja vaikka munkit olisivat hiilenkovia, ne täytyy paistaa itse sormet palorakkuloilla. Nämä (ja monet, monet muutkin asiat) ovat kunnon äidin mitta!
Hollannissa asuva serkkutyttö toi uuden näkökulman keskusteluun. Hänen kokemuksensa mukaan tällainen kaiken itse näprääminen on jotenkin suomalainen ilmiö. Hollannissa kaupasta valmiina ostaminen on aivan luonnollista ja tavallista, eikä siihen liity mitään arvolatausta.
Jäin miettimään, miksi alitajuntaamme on iskostettu, että on jotenkin kunniakasta tehdä itse, ilman apua, mieluiten suurten vaikeuksien ja uhrausten kautta. Helppous on muka huono juttu, se rappeuttaa moraalin!
Toinen Fb-kavereistani mietiskeli sitä, miksi meitä äitejä on pilvin pimein ilmoittautumassa Huono äiti -kerhoon. Harvemmin kuulee perheen miesten puhuvan epäonnistumisestaan isänä.
Hyvä kysymys!
Olisiko äitien syytä ottaa oppia: Löysemmät ranteet ja vähemmän tiukka vanne?
Ei tarvitse yrittää olla kympin äiti, sillä seiskan tai kasin äiti on kuulemma paras. Hän pitää huolen lastensa perustarpeista, mutta ei silti passaa piloille. Hän antaa sekä juuret että siivet.
Hyvää äitienpäivää meille kaikille seiskan äideille – ja niille pullantuoksuisille munkinpaistajaäideille myös!