Valmistuin tänä keväänä unelma-ammattiini sairaanhoitajaksi. Työ on ihmisläheistä ja siinä korostuvat hoitajan lääketieteellinen asiantuntevuus, sosiaaliset taidot sekä empatiakyky potilasta kohtaan.
Tulevaisuudessa ikäihmisten määrä kasvaa. Osalla ymmärryksen väheneminen ympäröivästä maailmasta lisää turvattomuuden tunnetta. Aito läsnäolo on tärkeä turvallisuuden tunnetta lisäävä tekijä. Sairaaloissa potilaan vastaanotto, lääkitseminen sekä hoitotoimenpiteet ovat tilanteita, joissa potilas kokee että hänestä välitetään ja hänet huomioidaan kokonaisuutena.
Viime viikolla julkaistiin Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportti ”Robotit töihin”, jossa laskettiin, että automatiikkaa ja robotiikkaa hyödyntämällä voitaisiin tehdä 20 prosenttia sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtehtävistä. Robotti voisi hoitaa lääkejaon sekä jotkin vaaralliset tehtävät. Hyötyinä nähtiin hoitajien lisääntynyt läsnäolo potilaan luona kun robotti hoitaa esimerkiksi verenpaineen mittauksen ja dokumentoinnin, jotka vievät hoitajien aikaa.
Mielestäni hoitajien läsnäolo potilaan luona ei lisäänny, kun joissain tapauksissa välitöntä läsnäoloa vaativa, vaikkapa verenpaineen mittaus, tulee robottien tehtäväksi. Laskennallisesti raportissa mainittiin Suomessa 27 000 hoitajan vähentämismahdollisuus robotiikan avulla. Se tulee raportin mukaan tuskin tapahtumaan alan työvoimatarpeen kasvaessa. Kuitenkin perusteluiksi kerta toisensa jälkeen nousivat kustannukset, taloudellisuus ja ”supertehokkuus”.
Emme tiedä vielä miten pitkälle robotiikka voi mennä ja tuleeko markkinoille ihmistenpesuhärveli, joka putsaa jokaisen henkilön, joka laitetaan liukuhihnalle. Menevätkö taloudelliset arvot kuitenkin lopuksi inhimillisyyden ohi? Pitääkö tulevaisuuden hoitotahtoihin kirjata ylös ”minua ei saa robotti hoitaa”?
Muutos ja pelko kulkevat käsikkäin. Tekniikka ja kehitys ovat tervetulleita. Haluan vilpittömästi uskoa, että robotiikkaa hyödyntämällä terveydenhuollossa meille jäisi enemmän aikaa olla potilaan luona läsnä ja kiire vähenisi. Se on myös hoitohenkilökunnasta itsestä kiinni. Jos samalla saadaan säästöjä, niin hyvä. Toivon kuitenkin, ettei inhimillinen läsnäolo vähene automatisoitumisen seuraksena. Välittämistä ei voida ulkoistaa.