Miten sinun kouluvuosinasi käsiteltiin seksuaalikasvatusta?
Itse muistan vain yhden tunnin yläluokalta – tosin sillä ei ollut mitään tekemistä seksuaalikasvatuksen kanssa. Olisinko ollut seitsemännellä tai kahdeksannella. Biologian tuntimme aiheena olivat ihmisen sukuelimet. Tottakai meitä poikia – myös niitä cooleimpia – hihitytti ja tytöt punastelivat.
Pahin oli kuitenkin opettaja. Häntä ujostutti aiheen käsitteleminen niin paljon, että kahlasimme lisääntymisopin ja murrosiän mukanaan tuomat muutokset nopeasti ohi. Eikä aiheeseen palattu kuin kokeessa.
Lukiossa terveystiedon tunnilla seksuaalisuudesta ja seksistä puhuttiin kerran. Tai opettaja puhui. Emme saaneet keskustelua aikaiseksi, eikä opettajakaan siihen tainnut hirveästi kannustaa. Pakollinen luku, mikä piti käsitellä.
Seksuaalineuvoja Heidi Huotari toteaa toisaalla tässä lehdessä, että etenkin koulujen seksuaalikasvatukseen pitäisi saada uutta puhtia. Jo omien kokemusten valossa vaatimus on ymmärrettävä ja kannatettava. Toivon toki, että lakeuden kouluissa ollaan jo asian suhteen paremmin hereillä kuin omina kouluvuosinani. Mitä enemmän tarjolla on monipuolista tietoa luulojen sijaan, sitä valveutuneempia ja ajattelevampia kansalaisia nuoristamme kasvaa.
Olen joskus miettinyt sitä, miten käyn kukka ja mehiläinen -keskustelun oman jälkipolveni kanssa. En nimittäin käynyt sellaista koskaan omien vanhempieni kanssa. En tiedä olisiko se ollut vaivaannuttavaa vai huojentavaa – nuoren silmin asioihin suhtautuu eri tavalla kuin näin neljääkymmentä ikävuotta lähestyessä.
Aion kuitenkin käydä tuon keskustelun. Avoimin mielin, saarnaamatta. Tärkeintä on, että lapseni kokee myös hihittelyasioista puhumisen olevan mahdollista isänsä kanssa.
Eikä haittaa, vaikka vähän punastuttaisikin.