Täytän hakukenttiä tori.fi:ssä.
Osasto: Koti ja asuminen. Sisustus ja huonekalut.
Alaosasto: Hyllyt ja säilytys.
Hakusana: Kirjahylly. Tv-taso. Ikkunaverhot.
Maakunta: Pohjois-Pohjanmaa.
Paljon olen torista kierrätystavaraa jo löytänytkin. Tv-tason. Keittiön pöydän ja tuolit. Yöpöydät.
Kivijalkakirppikseltä olen ostanut pöytä- ja kattolamppuja, ikkunaverhoja, kulhoja ja kippoja.
Sohvan hain huonekaluliikkeestä, samoin matot ja päiväpeitot.
Marketeista mukaan on tarttunut kauhoja, kattiloita ja paistinpannuja.
Teen surutyötä.
Kun isä kuoli, en vajonnut sängyn pohjalle itkemään lohduttomasti.
Aloin touhuta.
Jokainen läheisensä menettänyt tietää, että kuoleman sattuessa lähipiiriin tekemistä riittää yltäkyllin hautajaisjärjestelyistä aina perunkirjoitukseen ja kuolinsiivoukseen saakka.
En välttämättä näyttänyt kaikkien silmissä surevalta tyttäreltä, vaan menetykseen varsin rauhallisesti ja kenties jopa viileästi suhtautuvalta.
Mutta jokaista hautajaiskukka-asetelmaa, hautajaisvirttä, muistovärssyä ja jopa hautajaisruokia valittaessa mietin ihmistä, jonka vuoksi tätä tein.
Hänen mielilaulujaan. Hänen lempiväriään. Hänen suosikkiruokiaan. Hänen huumorintajuaan ja nauruaan. Tarinoita, joita hän kertoi. Mietin kaikkea sitä, mitä touhusimme yhdessä, mistä puhuimme.
Itku tuli aina yllättäen ja tilanteissa, joissa siihen ei ollut varautunut. Kun radiosta kuului hänen lempikappaleensa. Kun mieleen tuli kysyä häneltä jotakin asiaa ja ymmärsi, ettei enää voinut.
Nyt on kuitenkin kyse toisenlaisesta elämänvaiheesta ja toisenlaisesta surutyöstä.
Mietin, miten teen uudesta asunnosta mahdollisimman kotoisan.
Sopivatko keittiön ikkunaverhot maton väreihin?
Entä minkä väriseksi sävyttäisi makuuhuoneen?
Mahtuuko kaikki viihde-elektroniikka oheisvermeineen uusvanhalle tv-tasolle?
Samalla mietin, millaista tuossa asunnossa on asustaa muutaman viikon kuluttua.
Onko yksinäistä? Onko huolia? Pärjääkö?
Kahden viikon kuluttua esikoinen muuttaa tähän kaksioon.
Itsenäistyy, täyttää muuttoilmoituksen, tekee vuokrasopimuksen ja allekirjoittaa sähkösopimuksen. Alkaa itse maksaa laskunsa ja ostaa ruokansa.
Hän lähtee kotoa pois, vaikka en haluaisi päästää.
Mutta minä päästän.
Menen markettiin ja ostan vielä huovan ja tyynyn.
Niihin hän voi käpertyä olohuoneensa sohvalla katsellessaan Lentoturmatutkintaa.
Itku tulee, kun on sen aika.