Seison kaupan hedelmä- ja vihanneshyllyn edessä. Pitäisi ostaa ruokakunnalle syötävää. Tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä tehtävä on käynyt aika haastavaksi.
En enää osta muovikasseja, vaan käytän kesto- tai paperikasseja. Vihanneksia varten minulla on mukanani kestokäyttöiset hedelmäpussit. Nämä valinnat on vielä helppo tehdä. Sitten vaikeutuu.
Haluaisin ostaa jäävuorisalaattia, mutta silmiini osuu vain muoviin kääritty salaattimetsä. Järvikylä aikoo kuulemma kietoa jo tämän vuoden aikana ensimmäiset yrttinsä sellusta valmistettuihin pakkauksiin. Mutta ennen kuin kaikki vihannestuottajat niin tekevät, ehdin ostaa monta salaattia ja rucolaa.
Rakastan helmitomaatteja, mutta ne on pakattu aina muovirasioihin. Silti sorrun niihin taas. Ostan kotimaisia tomaatteja niin kauan, kuin niitä kaupoissa on. Espanjan lentotomaatteja vältän paitsi maun, ennen kaikkea niiden hiilijalanjäljen vuoksi. Mutta entäpä Suomen kasvukauden ulkopuolella; lämpenevätköhän ne kaikki Närpiön kasvihuoneet puupellettikaukolämmöllä, vai onko osa edelleen öljylämmitteisiä? Itse kasvattamiani salaatteja, tomaatteja ja muita kasviksia on käytettävissä rajoitetun ajan.
Proteiiniosastolla mietin, ostanko ehkä broilertehtaan keskenkasvuisia syöttiläitä vaiko Norjan kassilohta, jonka ruokapellettien raaka-aine on ainakin tähän saakka pohjatroolattu arktisia merialueita raiskaten. Ei hiilijalanjälkeni ainakaan pienene tai valintojeni eettisyys vahvistu, vaikka siirtyisin porsaan- tai naudanlihaan. Valtavan hiili- ja vesijalanjäljen jättävän riisin, bataatin ja avokadon jätän tomerasti ostamatta. Lähituottajan peruna on ekologisempi valinta.
Mahtaakohan kaikissa käyttämissäni puolivalmisteissa ja kemikaaleissa olla palmuöljyä? Kemikaaliosastolta ei löydy shampoota viiden litran muovipäniköissä. Onko marketeissa edes tarjolla kosteusvoiteita tai deodorantteja, joissa ei olisi mikromuovia? Ekokauppa sijaitsee kymmenien kilometrien päässä. Ei sieltä mitään ehdi tähän hätään.
Eräs tuttava yritti elää kuukauden muovittomasti. Tehtävä oli mahdoton, joskin hän onnistui vähentämään muovijätteensä määrää radikaalisti.
Ympäristöjärjestö Greenpeace tutki laitonta kaatopaikkaa Malesiassa. Siellä tehtiin yllättävä löytö: Suomesta peräisin oleva Palmoliven suihkusaippuapullo. YK:n kauppatilastojen mukaan Suomi vei viime vuonna Malesiaan 1700 tonnia, Saksaan 5000 tonnia ja Latviaan noin 8000 tonnia muoviroskaa. Kaikki muovi ei siis päädy Suomessakaan kierrätettäväksi tai poltettavaksi.
Monet tutkijat uskovat sellun olevan seuraava muovin korvike. Siitä on jo valmistettu kangasta, muovisen käärepaperin korvaavaa sellofaania ja jopa polkupyöriä. Odotan innolla sitä päivää, että edes muovimurhe olisi hitusen nykyistä pienempi.