Nämä kaksi samaan seurueeseen kuuluvaa miestä erosivat toisistaan kuin yö päivästä. Toinen oli herraskaisesta helsinkiläisperheestä, Hankkenin käynyt nuori, pedantisti pukeutunut ekonomi.
Hän suhtautui hyvin pidättyväisesti ja jopa torjuvasti seurueen äänekkäämpiin jäseniin. Ehkä hän varoi tekemästä kielioppivirheitä, ruotsinkielinen kun oli.
Kenties hän oli aavistuksen ujokin.
Vanhempi mies taas tiesi kaikesta kaiken – ja toi sen myös mielellään esille. Hän oli metsäalan ammattilainen, joka ei kravattia kaulaansa pistänyt.
Jos nuori ekonomi puhui harvakseltaan, niin tämä kohta eläköityvä metsäveroasiantuntija papatti senkin edestä, kirosanoilla sanomaansa alleviivaten. Muiden ei tarvinnut häntä kehua, sillä hän teki sen itse.
Silti nuo kaksi miestä lähtivät joka aamu anivarhain yhdessä ulos. Heidät näki päivänkin mittaan kulkevan useimmiten yhtä matkaa ja keskustelevan intensiivisesti.
Molemmat olivat nimittäin lintuharrastajia.
Eläkeikää lähestyvä mies istahti pianon ääreen ja tapaili koskettimia. Hän oli tunnettu musiikin ammattilainen, useilla taiteilijaprofessuureilla meritoitunut säveltäjä, sovittaja, opettaja ja muusikko.
Pianon viereen seisahti Pikku Myy –kampauksessaan nuori, silmälasipäinen opiskelijatyttö. Tämä lahjakas nuori oli vasta muusikonuransa alkumetreillä.
Hän nosti viulun leualleen ja katsahti pianistia. Molempia alkoi hymyilyttää. Viulusti nyökkäsi säestäjälleen, ja soitto alkoi. Musisoinnin aikana parivaljakko kommunikoi katsellaan ja ilmeillään.
Kappaleen päätyttyä yleisö aplodeerasi seisaaltaan.
Ilman yhteistä intohimoa, lintuharrastusta tai musiikkia, olisi varsin epätodennäköistä, että nämä niin erilaisissa maailmoissa elävät henkilöt olisivat juurikaan tekemisissä keskenään. Tuskinpa heillä olisi yhteisiä puheenaiheita, tuskin liikkuisivat yhdessä, tuskin hymyilisivät toisilleen yhteisymmärryksen merkiksi.
Tuskinpa olisivat koskaan tavanneetkaan.
Mutta yksi yhteinen asia voi muuttaa asetelman aivan toiseksi. Se voi riisua aseet, avata keskustelukanavat ja saada hitusen ymmärtämään myös toisella tavalla ajattelevan, täysin eri luonteisen tai eri-ikäisen ihmisen maailmaa.
Vaikka joskus syyllistyy päättelemään, ettei tiettyjen henkilöiden kanssa vain tule toimeen eikä sille asialle ole mitään tehtävissä, ei kannata luovuttaa.
Aina on mahdollista löytää silta, kenties huterakin. Sekin on parempi vaihtoehto kuin ei siltaa ollenkaan.