Kolumni

Heli aikoo pidättäytyä jääräpäisesti faktapohjalla

-

Kuin koko maailma olisi tullut hulluksi.

Joskus ajatteli, että tieteellä ja tutkimuksella, objektiivisuudella, faktoilla ja terveellä maalaisjärjellä olisi jotain arvoa. Niin naiivia!

Tulee hirveästi ikävä Obamaa, Mayta ja jopa Jeltsiniä, kun kuulee uutisia Trumpin, Johnsonin, Putinin, Lukašenkan tai Bolsonaron kommenteista, toilailuista ja hirmuteoista. Tällaisia johtajia meillä on tänä päivänä!

Eikö historiasta opita mitään? Eikö ihminen sivisty tai kehity? Missä on pyrkimys totuuteen, jota ainakin länsimaissa on pidetty tärkeänä arvona? Eivätkö kaikki jaakaan tätä arvoa?

Maailmanparantajat ja parempaan tulevaisuuteen uskovat elävät nyt kovia, totuuden jälkeisiä aikoja.

Kansalaisfoorumin eläköitynyt opintojohtaja Jaakko Rantala kirjoittaa, että totuus ei näyttäisi olevan enää itseisarvo, vaan todellisuutta tulkitaan eri lähtökohdista. Totuuden kertomiseen sijaan etsitään taloudellista ja poliittista menestystä, jonka palvelukseen faktat taipuvat.

Totuuden tulkinnanvaraisuus onkin suurin syy sille, miksi ”vaihtoehtoiset totuudet” voivat upota ihmisiin. Valheella ei enää olekaan lyhyet jäljet.

Eikä näyttäisi olevan edes väliä sillä, vaikka joku valehtee niin että korvat heiluu – ja jää siitä toistuvasti kiinni. Tärkeämpää on, että hän edustaa kannattajansa maailmankuvaa, olipa se kuva sitten miten vino tahansa.

Vaihtoehtoisiin ja osatotuuksiin törmää joskus kuntapolitiikassakin. Keskusteluissa ja julkisissa ulostuloissa saatetaan sekoittaa toisiinsa liittymättömiä asioita keskenään, unohtaa kertoa kaikki asiaan vaikuttavat seikat, heitellä puolitotuuksia ja antaa ymmärtää asioiden taustalla olevan jotain hämäräperäistä.

Onneksi tämä tauti ei ole levinnyt vielä kovin laajalle, mutta vaara on olemassa.

Rakennetaanko tulevissa kuntavaaleissakin vastakkainasetteluja ja olemattomia olkipukkeja?

Vedotaanko kampanjoinnissa ihmisen alhaisimpiin vietteihin ja suurimpiin pelkoihin?

Toivottavasti ei.

Koska muiden puheisiin on hankala vaikuttaa, on parasta keskittyvä vain omaan sanomaansa.

Päättää pidättäytyä omassa argumentoinnissaan jääräpäisesti ja sinnikkäästi vain faktoihin, vaikka joku kuinka yrittäisi vääntää todellisuutta toisenlaiseksi.

Rantala kirjoittaa: ”Kaikesta huolimatta uskon, että totuus voittaa valheen. Ihminen voidaan aivopestä uskomaan ihan mitä vain ja väkivallalla voidaan ylläpitää valheeseen perustuvia uskomusjärjestelmiä pitkiäkin aikoja. Mutta ihmiselle lajityypillinen uteliaisuus pitää huolen siitä, että ihmiset loppujen lopuksi haluavat tietää miten asiat oikeasti ovat. Siispä, mietitään yhdessä, miten pääsemme totuuden jälkeisestä ajasta yli mahdollisimman nopeasti.”