Eduskuntavaaleihin on enää neljä viikkoa. Eipä uskoisi sitä, sillä niin laimealta meno näyttää tällä hetkellä.
Niin, hetkellisiä kohuja kyllä on nähty. Pieniä pistoja puolin ja toisin. Madonlukuja vähemmän kuin ennen. Outoja avauksia ja herkkähipiäisyyttä.
Mutta kaiken kaikkiaan laimeaa tämä on ollut. Aivan kuin kaikki puolueet olisivat päättäneet vetää yhtä köyttä eli vaieta useimmista kiistanalaisista asioista.
Eduskunnan viimeiset viikot olivat hullunmyllyä, jota päiviteltiin porukalla. Päivittelyyn osallistuivat media ja poliitikot. Miten saatettiinkaan puolin ja toisin livetä yhteisistä sopimuksista.
Suokaa anteeksi erimielisyyteni, mutta minusta se näytti hetkelliseltä selväjärkisyyskohtaukselta.
Mitä hyvää olisi saavutettu sillä, että nuorten ja ehkä vähän vanhempienkin ihmisten ammatinvaihtomahdollisuuksia olisi rajoitettu opintotuen ehtoja kiristämällä?
Viimeiset parikymmentä vuotta on toisteltu, että työntekijöiden pitää sopeutua ja mukautua muuttuviin olosuhteisiin. Tehdä luovia ratkaisuja, hankkia uutta osaamista, kouluttautua. Vain niin saadaan uutta kasvua.
Että se kasvumahdollisuus olisi sitten pitänyt porukalla saada nitistää?
Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin, kannattaako minun edes vaivautua äänestämään neljän viikon kuluttua.
Uskoni päättäjiin on rapautunut.
Ei siksi, että he eivät ole pysyneet valitsemassaan linjassa, vaan siksi, että heistä ei näytä olemaan esimerkiksi muille. Ja siksi, että he eivät enää näytä edustavan äänestäjiään.
Pelkään, että vaaleja edeltävä vaikeneminen tarkoittaa sitä, että kansan eteen tullaan lyömään lukuja, jotka vetävät nöyräksi. Päätöksiä, jotka eivät tiedä hyvää kenellekään muulle kuin eliitille itselleen.
Suren, koska päättäjillämme ei ole halua eikä tahtoa parantaa kansan olotilaa. Olen nimittäin täysin vakuuttunut siitä, että hyvinvointivaltion periaatteita on edelleen mahdollista toteuttaa, jos vain uskalletaan tehdä tarpeeksi isoja asioita. Lopettaa asioita, jotka eivät toimi.
Missä ovat päättäjät ja virkamiehet, jotka olisivat valmiita lopettamaan oman pestinsä? Luopumaan omastaan?
Heidän esimerkkinsä voimasta saattaisin minäkin olla valmiimpi luopumaan erinäisistä asioista, jos se vain johtaisi pitemmällä aikavälillä koko kansaa hyödyttävään ratkaisuun.
Mutta haaveilu ei kannata. Puolueet ovat jo valinneet tiensä. Näiden vaalien teema on ”Hävitään yhdessä!”.
Vähiten hävinnyt saa hoitaakseen ison lastin... asioita. Halusi tai ei.