Shetlannin lammaskoiran ja bordercollien rakkauslapsi Sophie on viides koirani. Tai oikeastaan se on tyttäreni, mutta virallisista dokumenteista huolimatta koen olevani koiran oikea omistaja.
Jos parisuhde ja lapset saavat ihmisen tarkistamaan käsityksiään itsestään, niin samanlainen vaikutus on lemmikkieläimellä. Varsinkin koiralla.
Olenko johdonmukainen, yksiselittinen, helposti ymmärrettävä? En läheskään aina.
Olenko kärsivällinen ja pitkäpinnainen? Lapsetkin sen tietävät: en ole.
Olenko hassutteleva, naurava ja leikkisä? Yllätys, lapset: olen!
Joskus mietin, miksi lasten kasvattamiseen on ollut niin vaikea soveltaa koiran kouluttamisessa käytettyjä, yksinkertaisia ohjeita. Ne nimittäin sisältävät syvää viisautta.
Opeta asioita kehujen, kiitosten ja palkitsemisen, älä moitteiden ja rangaistusten kautta.
Omistajan luo pitää olla aina mukava tulla. Aina.
Ellei koira toimi toivotulla tavalla, se ei joko tiedä, mitä sen pitäisi tehdä tai sitä ei ole palkittu riittävästi.
Yksinkertaista. Ja pätee useissa tapauksissa myös lapsiin.
Miksi silti sorrun marmattamaan, marisemaan ja nalkuttamaan – kaikille muille, paitsi koiralleni?
Eräs entinen työnantajani paljasti, että sain työpaikan loppujen lopuksi siksi, että minulla oli koira. Mies itse ei ollut ollenkaan koiraihmisiä, minkä vuoksi asiaa tietysti ihmettelin.
Hän kertoi havainneensa, että koiraihmiset ovat vastuullisia työntekijöitä, selkeitä kommunikoijia ja vähästä hätkähtämättömiä ihmisiä. Ehkä havainto pitää paikkansa – ainakin suurimpaan osaan koiraihmisistä.
Koiraihmiset ovat muutenkin työnantajalleen arvokkaita. He osaavat nollata työpäivän; kas kun heidän on käytävä koiran kanssa lenkillä joka päivä. He eivät ehkä ole niin stressaantuneita kuin koirattomat. Eläimen silittely näet laskee merkittävästi stressihormonin määrää veressä.
Koirallisena elät ehkä pidempäänkin. Tai ainakin iloisempana.
Kun Sophie oli muutaman päivän mukanani töissä, kaikilla oli nauru herkässä ja työt sujuivat. Sophieta on toivottu töihin myöhemminkin. Työpaikkakoira ei kuulostaisi ollenkaan huonolta ajatukselta. Onhan sitä vanhainkotikissojakin.
Hanki siis koira. Naurat enemmän, stressaat vähemmän ja opit paljon uutta itsestäsi.