Suuria ja pieniä puita. Petäjiä, honkia, mäntyjä, kitukasvuisia koivuja ja joukossa muutama harvinainen, lajitoveriensa vierellä jättiläiseksi luokiteltava kaunotar.
Viime syksyn jälkeiset myrskyt koettelivat puustoa rumasti. Myös tykkylumi teki tekosiaan. Muutama puu makasi avuttomana maassa, joku oli jäänyt vaarallisesti konkeloksi.
Edessä oli yksi tie. Tarttis tehrä jotakin.
Viikko metsurin apulaisena hujahti siivillä. Kesän viileä sää oli työhön paras mahdollinen. Hiki tuli ilman aurinkoakin. Itikat viihtyivät jossakin muualla. Mihin lienevät kadonneet? Lapissahan pitäisi sääskiä ja muita ötököitä piisata. Itse en muista lapsuudesta yhtään sääskien, paarmojen tai mäkäräisten takia piloille mennyttä kesää. Velipoika sanoo, että sääsket syövät vain etelän ihmisiä.
Kotikylän kesät olivat lapsen maailmassa täynnä auringonpaistetta ja lämpöä, olimmepa kartanolla pelaamasssa, hillasuolla rämpimässä tai jokirannassa pulikoimassa.
Nyt ei ollut aurinkoa, eikä tullut hilloja, mutta kesä oli. Tuttu joki virtasi entisellä paikallaan. Uiminen tuntui yhtä mukavalta kuin aina ennen. Silti tunsin itseni säälittäväksi mameroksi, kun katselin joessa parikin tuntia viihtyviä kylän lapsia. Melkein hävetti, kun itse sukelsin vain pari-kolme kertaa ja vedin vain muutaman kymmenen metrin pituisia vetoja.
Metsään lähdöstä tuli miellyttävä rutiini. Aluksi tukeva aamupala, sitten kahvit termospulloon ja maistuvat eväät reppuun. Tietysti mukana oli kasa vaihtovaatteita oikuttelevien säiden varalta. Oli sadetakkia ja sadehousua, villapuseroa ja villapipoa, tuulitakki ja anorakki, vaihtosukat ja lippalakki. Hellepaitaa ei tarvittu.
Tukevista jalkineista ja suojaavista työkintaista huolehdin kuin äiti pienokaisistaan.
Aputyttönä yritin painaa mieleeni oikeita työasentoja ja totta kai myös varovaisuutta. Kun puu kaatui, olin kaukana, varmuuden vuoksi tietysti.
Kun viimeisimmätkin pölkyt oli hikoiltu peräkärryyn, edessä oli vielä paljon eri mittaisia askeleita. Työ tuntui käsissä ja jaloissa, selässä ja varpaissa. Melkein opin nauttimaan ympäri kehoa tuntuvasta kolotuksesta. Mustelmista olin ylpeä.
Illan päätteeksi hiivin pihalle puupinojen viereen. Nuuhkin ja nautin.
Ikioma valtakuntani sijaitsee mökkirannassa. Se työmaa on yhä kesken. Ehdin vapauttaa jälleen muutamia koivuja pajujen vankeudesta. Syksyllä pesti jatkuu.