Tätä kirjoittaessa maata ja maisemaa peittää ohut lumiharso. Talvihan siitä tietysti kehittyy ja hyvä niin. Viimeiset viikot ovat olleet painajaismaisia ja suoraan suomennettuina kaamean paskanhajuisia!
Ennen niin kutsuttua maailmalle lähtöäni lapsuudenkotini navetassa tyhjensin useasti kana- ja siankarsinoita. Työ ei ollut järin mieluisaa ja kun valitin hajuhaitoista, oli äitini lakoninen kommentti: ”Hajussa kasvaa, kun olla jaksaa!” Eihän siihen tietysti kuollut ja joissain määrin siihen myös tottui.
Nykyään on jo hieman toinen juttu. Tänä syksynä kylätiellämme on taas ollut ennennäkemätön yhdyskuntajäteralli! Useita viikkoja ovat rekat ajaneet täysillä kuormilla Oulun jätelietettä läheisille pelloille. Muutamien viikkojen ”säilöntä” kasoissa ei haissut niin paljon, mutta kun ”sitä itteänsä” alettiin levittämään jollakin ihmehärvelillä, oli ulkona oleminen mahdotonta. Ikkunoita ei voinut avata, pyykkejä ei voinut kuivata ulkona, eikä pihalla puuhastelua voinut ajatellakaan. Kun pohjoisen lapsilla oli syysloma, he eivät voineet leikkiä ulkoleikkejä, koska haju oli niin kammottava. Tuulten ja ilmavirtausten syyhän se tietysti oli, koska se toi kaiken sen saastaisen hajun tullessaan.
Ok, tiedän, että tälle kaikelle toiminnalle on Eviran antama lupa. Se on siis täysin laillista toimintaa, mutta tuskin luvan myöntäneet virkamiehet ovat jalkautuneet itse ruohonjuuritasolle tuloksia haistelemaan.
Muutaman vuoden takaisista määräyksistä on tultu lievempiin suosituksiin. Enää ei tarvitse jokien ja laskuojien reunoille niin leveitä varoalueita, enää ei tarvitse vuorokauden sisällä kyntää sitä maahan, vaan riittää, kun maata ”möyhitään”. Sieltä siis saa vapaasti virrata kaikki lääke- ja hormonijäämät vesistöihin.
Uimista kotijoessa olemme välttäneet siitä saakka, kun lieteralli aikaisemmin oli ajankohtainen juttu. Kun kyläyhdistyksen puitteissa aikanaan siitä Ympäristökeskukselle kirjelmöitiin, minun niskaani kaadettiin se koko ”sontakuorma” ja minä olin se paha ihminen, joka ei salli naapureiden menestystä viljelyn vaikealla saralla.
Ikävää, että maataloudessa menee huonosti.
Kateudesta en tätä kirjoita, enkä ilkeydestä!
Olipahan vain yksi kommentti maalta.
Hajuun kuulemma tottuu, joten mukavaa alkavaa talvea kaikille!
Tuula LänkinenKirjoittaja on tyrnäväläinen kulttuurin monitoimija.