Vietimme ystävien kanssa rentouttavaa viikonvaihdetta melkein erämaassa – jos sellaiseksi määritellään alue, jossa mobiilidata ei juuri liiku.
Illan mittaan alettiin kairautua vähäsen syvemmälle toisten mielenmaisemaan. Ja jokuhan sen kysymyksen viimein esitti.
– Mistä sinä haaveilet?
Eräs illanistujista haaveili omasta mökistä metsän keskellä. Sinne kerääntyisivät lapset, muut sukulaiset, ystävät ja tutut – se iso joukko, jota hän kutsui laajennetuksi perheekseen.
Toinen haaveili terveydestä ja monista mukavista lomareissuista rakkaansa kanssa.
Kolmannella oli suunnitteilla eräs isompi projekti, joka liittyi osin hänen nykyiseen työhönsä.
Itselläni meni tämän kysymyksen edessä vähän sormi suuhun. Lopulta kerroin haaveilevani Afrikan safarista. Jostain syystä (lue: rahan takia) se ei ole vieläkään toteutunut.
– Haaveilet siis matkustelemisesta, päätteli ystävä.
Ei. Ei matkustaminen ole mikään varsinainen haave saati unelma. Suunnittelen ja mietin monenlaisia reissuja kyllä. Syynäilen hotellitarjouksia ja vertailen lentoja. Mutta haaveilu on vähän liian tuhti sana käytettäväksi tässä yhteydessä.
Lisäksi matkustaminen kuulosti jotenkin kovin kevytmieliseltä, pinnalliselta ja elitistiseltä haaveelta. Ei haave voi olla maapisteiden keräämistä ja taas seuraavaan kohteeseen siirtymistä.
Yritin selittää: en minä suunnittele matkustelevani siksi, että voisin kehuskella nähneeni Mona Lisan Louvressa tai lepäävän Buddhan Bangkokissa. Matkustaminen on mukamas jotenkin merkityksellisempää, matka muuallekin kuin sinne, minne Finnair (tai muu lentoyhtiö) lentää.
Ja onhan se. Mitä enemmän maailmaa näkee, sitä paremmin osaa asemoida itsensä tälle pallolle. Huomaa oman elämänsä ja elintapansa kauempaa. Omat faktatkin alkavat näyttää usein vähän kyseenalaisilta. Ajattelun mustavalkoisuus liudentuu kummasti.
Haave on jotain melkein tavoittamatonta, jota kohti kannattaa pinnistellä. Toivoa, että jonain päivänä natsaa ja haave toteutuu.
Ja tarkemmin ajatellen on ihan se ja sama, toteutuvatko haaveet koskaan. Pääasia, että ne ovat olemassa ja pitävät meidät elossa. Kaukana olkoon se päivä, ettei enää mistään unelmoi.
Suurimman unelmani paljastan nyt. Onhan se varsin tavallinenkin unelma tähän vuodenaikaan – ja Miss Universum -kisoissa.
Olisipa maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.