Onko elämäsi tasaista ja tylsää? Mitäs jos yllättäisit itsesi ja soittaisit kaverillesi ihan ex tempore! Kysyisit häneltä, kuinka hän voi ja pyytäisit häntä kanssasi vaikkapa kahville. Hän ei varmasti osaisi odottaa, että ottaisit mukaan myös yhteisen tuttavanne, joka pelasi kanssanne samassa pesisporukassa. Mieleesi muistuisi, että tuo kaveri piti leivoksista ja päättäisitkin ilahduttaa häntä kokonaisella boksilla tuoreita donitseja! Samalla ilahtuisi myös paikallinen leipomoyrittäjä, jolla tuona päivänä oli muutoin ollut vähän hiljaista.
Näin digiaikana tuskin mitään sattuu yllättäen, ex tempore. Mitä teemmekin, on se kalentereihin hyvissä ajoin kirjoitettu. Posti hehkuttaa nettisivuillaan, kuinka jakelu on onnistunut 99,8 prosenttiin osoitteista viiveettä viimeviikolla. Junatkin kulkevat jälleen aikataulussa. Onneksi puhelinmyyjät ovat tässä piristävä poikkeus ja sehän meille sopii, sillä kännykät ovat kaiken aikaa käsien ulottuvilla. Osoitan peukkua alaspäin tälle ohjelmoidulle nykymenolle!
Mielestäni kiireisinkin ihminen voisi jättää itselleen varaa elämän järjestämille yllätyksille. En pahastuisi, jos naapurin isäntä pyytäisi minua, ihan ex tempore, vaikkapa lenkille tai autonäyttelyyn, jossa kenties yllättyisimme iloisesti myyjän tervehdykseen ja tiedusteluun mitä on miehillä mielessä. En myöskään pitäisi naapuria ihan outona tai kyselisi terveydentilan perään.
Hiljattain löysin keinon, jolla järjestän itselleni yllätyksiä. Se antaa mahdollisuuden tehdä jotain ihan ex tempore! Sen nimi on ”olla etuajassa”. Lähden tapaamiseen reilusti etuajassa, niin saatan törmätä kaupungilla vanhaan tuttuun, jonka kanssa on nyt aikaa vaihtaa kuulumisia. Tai voin yllättää itseni piipahtamalla matkalla, ex tempore, siinä uudessa putiikissa, jossa muuten ei tulisi kiireessä käytyä. Ja vaikka ei mitään tapahtuisikaan, niin ainakin olen ajoissa.
Nyt otan käsiini keittokirjan ja suljen silmäni. Aukaisen kirjan ja laitan ruokaa sillä reseptillä mikä sillä sivulla sattuu olemaan, ex tempore!