Viime viikolla Lumijoen seurakunnassa järjestimme pyöräretken Puhkiavanperän nuotiopaikalle.
Sää oli helteinen eikä nuotiota voitu metsäpalovaroituksen takia sytyttää.
Söimme omia eväitä ja juttelimme, ja lauloimme, ja kerroimme kesätoiveitamme.
Lämmin tuuli puhalsi sen verran, ettei ötököistä ollut riesaa.
Se hetki oli hieno hetki Luojan luoman luonnon helmassa yhdessä toistemme kanssa.
Viime sunnuntaina taas olimme luonnon helmassa, tällä kertaa Varjakassa perinteisessä juhannusviikonlopun jumalanpalveluksessa.
Kyläyhdistys oli laittanut penkit ja somistanut alttarin meren rantaan.
Silmä lepäsi katsellessa merta ja hakeutui horisonttiin.
Mitä itse kukin näki ja ajatteli siinä hetkessä, kuullessaan evankeliumia Sakkeuksesta, jonka Jeesus näki piilopaikastaankin, metsäviikunapuusta jonne Sakkeus oli kiivennyt.
Ja jonka kotiin Jeesus tuli vierailemaan, ateriayhteyteen.
Luulen, että jokainen haluaa yhteyteen ja toisen ihmisen lähelle.
Sydän kaipaa kumppania, jonka kanssa voi kokea ystävyyttä ja läheisyyttä.
Meidät on tarkoitettu elämään yhdessä toistemme kanssa.
Jumala on myös tarkoittanut, että voisimme elää yhdessä hänen kanssaan, lähellä häntä, jopa kiinni hänessä.
Uskon kautta olemme kiinni Kristuksessa.
Kristus on uskossa läsnä oleva uuden elämän antaja.
Omat viat ja laiminlyönnit on jo annettu anteeksi, kun Kristus on sovittanut syntimme ristinkuolemallaan.
Jumala katsoo meitä rakkaudellisin silmin, ja tahtoo pitää meidät turvassa ja lähellään.
Kesällä ja lomalla on mahdollisuuksia löytää ystävät ja läheiset uudestaan.
On mahdollisuus myös pohtia omaa suhdettaan Jumalaan.
Olenko piilossa vai näkösällä.
Avautuuko silmieni edessä laaja horisontti – Jumalan antama elämä ja mahdollisuus.