Euroviisut pidettiin tänä vuonna Israelin Tel Avivissa. Laulukilpailun finaali huipentui popikoni Madonnan esiintymiseen. Madonnan esityksessä kaksi siihen kuulunutta henkilöä käveli käsi kädessä selässään Israelin ja Palestiinan liput. Tämä aiheutti kohun: Madonnan esitys sisälsi poliittisen viestin. Kaksi kättä ei tarttunutkaan aseisiin, vaan käteen löytyi toisen ihmisen käsi.
Muutama viikko sitten Limingassa ja Lumijoella muisteltiin vuonna 1918 tapahtunutta radikaalia sisällissodan hetkeä, ”Limingan ihmettä”. Silloin tehtiin ainutlaatuinen paikallinen hyökkäämättömyyssopimus punakaartin ja suojeluskunnan välillä. Aseet piilotettiin yhdessä – niitä ei haluttu nostaa omia kansalaisia ja naapureita vastaan. Löydettiin pienin yhteinen nimittäjä: ymmärrys siitä, mikä meitä yhdistää. Ja se, mikä yhdisti, koettiin niin suureksi arvoksi, että siitä haluttiin pitää kiinni.
On helppoa pysyä omissa poteroissa ja kuplissa. Helposti näyttää käyvän niin, että tärkeimmäksi arvoksi nouseekin eri ryhmiä erottavien mielikuvien ylläpitäminen. Silloin ei halutakaan löytää sitä, mikä meitä yhdistää.
Yhteyden löytäminen erinäköisen tai elämätavoiltaan erilaisen ihmisen kanssa ei tapahdu itsestään.
Vaatii työtä, jotta löytyisi pienin yhteinen nimittäjä: sellainen arvo, jonka takia erottavia mielikuvia ei enää haluakaan ylläpitää. Vaatii uskallusta piilottaa yhdessä aseet – olivatpa ne mitä vain. Ja vaatii rohkeutta tarttua käteen ja lähestyä toista ihmistä, ja tunnustaa hänet yhtä arvokkaaksi kuin itsekin kokee olevansa.
Jeesus sanoo: Minä ja Isä olemme yhtä (Joh 10:30). Täydellinen vastaavuus, yhden suhde yhteen – sellaista tuskin löytyy ihmisten välillä. Mutta Jeesus silti kehottaa: Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä (Joh 15:12).
Jeesus kehottaa meitä samankaltaiseen yhteyteen, kuin hänellä ja Isällä on. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja hänelle uhriin asti rakas.
Olisiko se siinä – pienin yhteinen nimittäjämme.