Ensimmäinen harjoittelupäiväni toimittajana Rantalakeudessa on alkamassa. Suhtaudun tulevaan työhöni itsevarmuudella. Tällä kertaa en aio turhaa jännittää. Olen jopa hieman yllättynyt jännittämättömyydestäni. Mutta mikäpä nyt edes voisi mennä pieleen?
Ensimmäinen työpäivä koittaa. Auto alkaa reistailemaan, ja on sanomattakin selvää, ettei sillä pääse etenemään metriäkään. Hassua, sillä eilen se vielä toimi ihan tavallisesti. Pyörästä on irronnut ketjut. Osaan laittaa ne takaisin vaikka silmät kiinni, mutta tällä kertaa ne eivät vain suostu loksahtamaan paikoilleen. Koen parhaaksi ideaksi tilata taksin. Kaikki taksit ovat varattuja ja nopein taksi olisi pihalla vasta tunnin kuluttua.
Työpäivän alkuun on enää viisi minuuttia, eikä puhettakaan, että kerkeäisin ajoissa perille tekemään hyvää ensivaikutelmaa.
Säpsähdän hereille painajaisesta, ja pyyhin hikeä otsalta. Kurkkaan hätääntyneenä kelloa, ja samalla keräilen ajatuksiani kasaan. En ole myöhästynyt ja autonikin pitäisi toimia moitteettomasti. Suostun myöntämään itselleni, että taidan sittenkin jännittää ensimmäistä työpäivääni.
Ajelen työpaikalle tapani mukaan aivan liian ajoissa. Tulen toimituksen ovesta sisään ja lähes samantien saan käteeni tuoreimman lehden ja kahvikupposen. Heti tulee kotoisa olo, ja jännitys alkaa laantua.
Harjoitteluni on kestänyt nyt reilun viikon. On hieno huomata, miten alkupäivinä niin hirveän jännittäviltä tuntuneet asiat ovat jo pikkuhiljaa normalisoituneet. Päähäni mahtui kuin mahtuikin kaikki se alkupäivien tietotulva, vaikka alussa en uskonut siihen lainkaan. Jännityksen tilalle on tullut innostus tästä työstä ja halu oppia koko ajan lisää.
Toimituksen arkeen on ollut helppo sujahtaa mukaan, ja olen saanut hienosti kopin työnkulusta. Pääsen vihdoin laittamaan tulevan harjoitteluni aikana käytäntöön kaikki ne opit, joita olen kerennyt kahden vuoden journalismiopintojeni aikana hankkia.
En osaa vielä edes kuvitella, mitä kaikkea pääsen tämän puolitoista kuukautta kestävän harjoitteluni aikana kokemaan. Oli se mitä tahansa, aion hypätä uusien haasteiden kyytiin ennakkoluulottomasti ja hirveällä uteliaisuudella.
Lupaan, että tämän harjoitteluni aikana aion haastaa itseäni täysillä ja tarttua sellaisiinkin juttuihin, jotka eivät ole minulle entuudestaan tuttuja. Eikä lupausta voi enää perua, koska se on teille kaikille lukijoille nyt kerrottu. Ja hyvä niin.
Vastaisuudessa en aio kieltää, etteikö minua jännittäisi kaikki uusi ja tuntematon. Niin kuin oma lempisanontani kuuluu: ihminen jännittää sitä, mitä pitää merkityksellisenä ja tärkeänä. Sellaisena minä pidän tätä tulevaa kokemustani Rantalakeudessa!