Sukutilamme oli muinoin kylän suurin. Päätila, mistä syntyivät monet muut talot. Tilan historia ulottuu 1800-luvun alkuun. Toden teolla tila alkoi kehittyä isoisäni isoisän, Tuomaksen, aikana. Ei ole myöskään syytä unohtaa hänen vaimoaan Marjaa, isoisäni isoäitiä.
Eräs historiatieto kertoo Tuomaksen navetassa olleen vuonna 1882 peräti kaksitoista lypsävää lehmää ja muut elikot päälle. Lampaat, vasikat, siat, kanat ja muut. Palvelusväkeäkin oli useampi.
Tuomas oli myös räätäli ja hengenmies, matkasaarnaaja. Ja niin edistyksellinen, että hänen perunkirjassaan mainitaan jopa teeastiasto sekä teekaappi!
Kun aika jätti kuntakokouksen esimiehenäkin (nykyisin kunnanvaltuuston puheenjohtaja) toimineesta esi-isästäni, alkoi tilan pilkkoutuminen. Veljekset ottivat omansa. Syntyi pienempiä tiloja ympärille.
Isovanhempani ottivat tilanpidon haltuunsa 86 vuotta sitten. Maausko oli kova. 50-luvulla isoisä rakensi uuden navetan muuraamalla vanhan navetan hirsistä. Lypsykonekin sinne ilmestyi.
Kehitys kehittyi. Parisataavuotiaan sukutalon pieniruutuiset ikkunat väistyivät isompien pintojen ja valon tieltä. Tummat huonekalut maalattiin iloisemmilla väreillä.
Kylä kasvoi ympärillä. Oli oma koulu. Kauppa-autojakin kävi parhaillaan viisi viikossa.
Karja katosi navetasta ennen kuin isäni otti tilan haltuunsa. Pellot jäivät viljalle. Sittemmin vuokralle. Vanhempani olivat muissa töissä.
Kun olimme siskoni kanssa alakouluikäisiä, päätimme ryhtyä itse maajusseiksi. Yhden kesän lihotimme kahta sikaa. Seurasin kyllä teurastuksenkin, mutta joulupöydässä en niihin hennonnut koskea. Sama kävi yhden kesän ankkojen ja kanojen kanssa.
Eräänä kesänä hankimme kaksi lammasta rahankiilto silmissä. Kun päätimme luopua niistä, huomasimme maatalouden ahdingon: eivät olleet tuottajahinnat kohdallaan. Melkein isäni joutui maksamaan, että ne kelpasivat jollekin.
Nyt navetta on tyhjentynyt. Lypsykone on vielä alkuperäisellä paikallaan. Nappia painamalla saa tuotantotilan hurisemaan. Mutta mikään ei ammu.
Kotikyläni on nähnyt maaseudun rakennemuutoksen. Lehmiä on enää parissa talossa. Peltoja on metsitetty tai paketoitu. Rehunkuljetin ei nakuta enää kesäisin.
Annan suuren arvon suomalaiselle alkutuotannolle. Niille viljelijöille, jotka uurastavat pitkää päivää taatakseen meille puhdasta ruokaa. Viime perjantain traktorimarssi oli kaivattu väliintulo. Suomalaista maataloutta ei saa ajaa alas.
Jos Tuomas tietäisi nykymenon, niin haudassaan kääntyisi.