Nykykulttuurissamme ei arvosteta vanhoja ihmisiä niin kuin ennen tehtiin. Alkuperäiskansoilla vanha ihminen tietää ja osaa eniten, ja häntä kuunnellaan. Romaaniyhteisössä vanhat ovat arvostettuja, nuoremmat teitittelevät vanhempia, ja esimerkiksi nuoremmat romaanit eivät voi asua kerrostalossa vanhempien yläpuolella.
Nyky-yhteiskunnassa taas ajatellaan, että elämässä tarvittava tieto hankitaan muita kanavia pitkin, ja vanhemmista ihmisistä saattaa tuntua, ettei heidän tiedolleen ja kokemukselleen enää anneta arvoa.
Kuitenkin yhteisössä eläkeläiset saattavat olla korvaamaton voimavara: he tekevät pyyteettömästi töitä, joita ei voida julkisena palveluna tuottaa, ja jotka jäisivät tekemättä, jos vapaaehtoiset eivät niitä tekisi. Seniorit tekevät paljon yhteisten asioiden hoitamiseksi: uusista valtuutetuista on 15 prosenttia prosenttia on yli 65 vuotiaita. Meillä Hailuodossa uuden valtuuston vanhin jäsen täyttää pian 80 vuotta.
Marjaniemessä hotellin ovet pysyvät lukossa kesään saakka, mutta jo vuosia eläkkeellä ollut Martta keittelee kävijöille kahvit ainakin viikonloppuisin. Eläköitynyt kunnansihteerimme Salli on jo vuosikymmeniä ajan ollut korvaamaton apu monelle vanhukselle, myös itseään nuoremmalle, päivittäisten askareitten hoitamisessa. Hän käy edelleen päivittäin auttamassa Saarenkartanon asukkaita ruokailussa. Hän piipahtaa monessa kodissa aamulla ja vie postin.
SPR:n Ystäväpalvelun ihmiset, joista monet ovat eläkeläisiä, auttavat monia yksinäisiä ja vanhuksia, joilla ei ole lähiomaisia saaressa. Ensivasteyksikön jäsenistä monet ovat eläkeläisiä, osa terveydenhuoltoalalla toimineita ammattilaisia. Myös kulttuurintuottajina eläkeläiset näkyvät ja kuuluvat: Sirkeät Sirkuttajat ja kirkkokuoromme koostuvat lähes kokonaan eläkeläisistä. Ilman näitä toimijoita yhteisömme ei pärjäisi.
Myös meillä Hailuoto-seurassa eläkeläiset ovat merkittävä voimavara. Vanhan talomme Pääkaupan kunnossapitoon tarvitaan sekä osaamista, että käsipareja tekemään kunnostustöitä. Hartaasti toivon terveyttä Karille ja Markulle; ilman heitä olemme huutavassa hukassa! Kari ja Markku tietävät, miten vanhaa taloa pidetään kunnossa.
Mieluisa vuokralaisemme Osuuskunta Luovon Puoji ei toimisi ilman Liisaa. Tuulimyllyä ei olisi rakennettu ilman Eskoa ja Tapiota. Moni meitä kaikkia hailuotolaisia hyödyttävä ja ilahduttava toimi olisi jäänyt tekemättä, jos nämä osaavat ja ahkerat eläkeläiset eivät niitä olisi tehneet. Eläkeläiset ovat valtava voimavara kolmannen sektorin tehtävissä.
Kaiken lisäksi eläkeläisten kanssa on mukava toimia: heillä ei ole kiire ja tekeminen on leppoisaa ja siinä on harrastuksen maku. Aikaa on myös seurustelulle ja mukavalle yhdessäololle. Heiltä oppii paljon, he muistavat vanhoja asioita. Ja kuitenkin he osaavat myös käyttää nykyteknologiaa, asioida sähköpostilla, etsiä tietoa netistä ja toimia sosiaalisessa mediassa. Vanhempien sukupolvien kanssa toimiminen juurruttaa meidät tähän seutuun, heidän avullaan tiedämme mistä olemme kotoisin. Nuoret tarvitsevat sekä siivet että juuret.
Ihmisten elinikä on pidentynyt, ja samalla on tullut lisää toimintakykyisiä vuosia. Mutta mitenkähän käy jatkossa, kun eläkeikä nousee? Onko meistä tulevaisuuden eläkeläisistä enää vapaaehtoistyöhön, vai olemmeko jo loppuun kaluttuja kehäraakkeja kun vihdoin pääsemme eläkkeelle lähes seitsenkymppisinä?