Olin rippikoululeirillä Siikajoella Siikatörmän leirikeskuksessa. Väkeä oli Rantalakeuden seurakunnista paljon. Selvisimme helteessä hyvin. Oli mukava olla nuorten kanssa. He ovat samanlaisia kuin 57 vuotta sitten, kun pidin ensimmäistä rippikoululeiriä Käylän rajaseutukirkossa. Mitä nyt älypuhelimet ym ylimääräiset ovat lyöneet leimansa ja lippalakit pojilla. Ne meinasivat olla päässä tunnilla ja joillakin syödessä. Tässä asiassa en saavuttanut kasvatusperiaatteitani. Jatkuva huomauttaminen vie voimia ja huomiota muilta. Jätinkin tämän asian kotien huoleksi. Siellä tämä muoti on useimmiten hyväksytty ja sieltä sen korjaaminen tulee alkaa.
Vanhalla papilla ja kanttorilla meni opetus vanhaan tyyliin. Minulla oli kanttorina Syrjäniemen Pekka, joka on päätyönsä tehnyt Tampereen seurakunnissa. Hän sai muuten lapset laulamaan. Ihailin hänen tyyliänsä. Niin että sopii hyvin tuo vanhan kansan sanonta: Ei paolla papista piäse, lukematta lukkarista.
Oli siellä kaksi rippikoululaista, Ilona Lahtinen ja Jasmin Kujala, jotka osasivat kolmannen uskonkappaleen selityksen ulkoa. He olivat kotoisin Haukiputaalta. Osaaminen oli vapaaehtoista. Heidät palkittiin kirjoilla ja aploodeilla.
On se selkeä ja tarkoin punnittu selitys siihen, miten me ihmiset tulemme Jumalan armosta osallisiksi ja voimme uskoa. Kannattaa lukea. Pyhä Henki kutsuu vieläkin uskovaisten välitykselle parannukseen ja uskoon. Sen julistaman evankeliumin ydin on syntien anteeksiantamus.
Vanhat katekismukset sisältävät hyviä opetuksia ihmisen elämän tärkeistä asioista. Kun olin Reisjärven opistoseuroissa ja pidin rippisaarnaa, luin vanhasta suomalaisesta katekismuksesta kappaleen. Kyselin nimittäin vanhoilta, mitä he olivat lukeneet viime vuosisadan alkupuolella. Eräs muisti, että sehän oli Möllerin katekismus, joka oli Lutherin katekismuksen pohjalta. Saattoi olla monessa alueemm seurakunnassa käytössä.
Kaivoin kirkon arkistosta tuon oppikirjan ja luin siitä puheessani: ”Onko se kenellekään hyödyllistä mennä tälle Herran pöydälle ilman uskoa eli hengellistä syömistä ja juomista. Ei - Ilman uskoa eli hengellistä syömistä ja juomista sakramentillinen syöminen ja juominen ei mitään auta, vaan se tulee ottavalle enemmän tuomioksi kuin autuudeksi.”
Sitten siinä katekismuksessa neuvotaan, että kun me saarnaviralta olemme saaneet synninpäästön, tulee meidän käydä tätä sakramenttia nauttimaan.
Me emme ole siinä tekemisissä ihmisten, vaan Jumalan kanssa.
Suvivirttä meillä veisattiin aina kun sadetta saatiin. Luojan siunauksen varassa me olemme kaikki. Tyrnävän potut, Limingan niityt ja koko Rantalakeuden viljapellot, metsät ja pikkupalstat, kaikki Luojan avusta riippuvaisia.
Hyvää loppukesää kaikille lehden lukijoille.