Miltä tuntuisi oman elämänsä leppoistaminen, downsiftaaminen, kuten hienompi termi kuuluu?
Oletko koskaan miettinyt jättäväsi työelämän oravanpyörän, kalenterimerkintöjä täynnä olevan arjen ja tekeväsi elämälläsi jotain aivan muuta? Ehkä vähemmän töitä, enemmän harrastuksia tai hyppyä täysin tuntemattomaan?
Onko sinulla unelmia, joita et ole onnistunut vielä toteuttaa?
Aika moni ajatuksilla varmasti on leikkinyt.
Alkuviikon Oscar-gaalassa parhaana naissivuosanäyttelijänä palkittu Viola Davis piti tunteikkaan kiitospuheen, mistä jäi yksi asia vahvasti mieleen. Hän totesi (löyhästi suomennettuna) monien unelmien lepäävän hautausmaalla.
Tartu hetkeen, huutavat leppoistamisoppaat. Toteuta unelmasi, kirkuvat hyvän elämän aikakauslehdet.
Olen itsekin joskus haaveillut leppoistamisesta ja omien pitkäaikaisten unelmien toteuttamista. Miltä tuntuisi tehdä hyppy täysin tuntemattomaan? Antaa virran viedä ja tehdä jotain aivan erilaista.
Kyse ei ole siitä, että olisin kyllästynyt työhöni tai arkeeni. Päinvastoin. Nautin suunnattomasti työstäni osana upeaa tiimiä. Arki on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia asioita. Silti unelmia on hyvä olla olemassa. Ne voivat olla realistisia tai toteuttamiskelvottomia. Mielestäni ei kannata kantaa syyllisyyttä siitä, ettei kaikkea haluamaansa ehdi tai pysty saavuttamaan.
Synnyinkotini keittiön seinällä on lapsuudestani asti ollut huoneentaulu. Sen ”Tyydy onneesi ihmislapsi” – ajatusta mietin jo oppiessani lukemaan. Ihan en huoneentaulua allekirjoita. On hyvä tavoitella välillä mahdottomia, ottaa riskejä ja hullutella. Samalla täytyy muistaa ottaa ilo irti aivan tavallisesta arjesta. Pienistä asioista, läheisistä ihmisistä, siitä ihan normaalista elämästä.
Olen päättänyt, etten kanna stressiä omista unelmistani. En aio leppoistaa elämääni sen vuoksi, että se olisi juuri nyt trendikästä. Sen sijaan pyrin olemaan itselleni hellempi arjen eri valinnoissa. Pidän välillä etäisyyttä työhöni, en murehdi kotona odottavista järjestelemättömistä kaapeista tai imuroimattomista huoneista.
Ehkä jonain päivänä hyppään tuntemattomaan ja teen jotain aivan toisenlaista. Se tapahtuu, jos on tapahtuakseen.