Kolumni

Dia­ko­nis­sa Marika Kamps: Ei siitä kui­ten­kaan mitään tule!?

”Me ollaan jo menty niin pitkään tähän suuntaan, ettei tähän enää muutosta tule!”, sanoo mies jonka vaimo yrittää puhua hänelle avioliiton hoitamisen puolesta.

”Ookko nää ihan pölijä, eihä noi hullua ajatusta oo kellään?” kysyy vaimo, kun mies ehdottaa muuttoa maalle.

Kuinka usein meillä ihmisillä onkaan tapana lyödä toisemme maahan vain muutamalla sanalla! Ihan yhtä hyvin voisi valita sanansa toisin: ”miten sinä ajattelit, että me voitaisiin hoitaa asia paremmin?” tai ”kerro lisää, minä kuuntelen!”

Meillä kaikilla on ajatuksia, unelmia ja toiveita tulevaisuudesta (tai nykyhetkestä). Osa haaveista on pienempiä ja ehkä helpommin saavutettavissa kuten ruukkupuutarha terassille tai patikkaretki metsään.

Osa puolestaan on isompia, pitemmän aikavälin toiveita, vaikkapa uusi auto, matka ulkomaille tai muutto maalle. Yhteistä niille kuitenkin on, että ne ovat tärkeitä! On tärkeää saada unelmoida ja haaveilla jostain mukavasta, se antaa meille toivoa ja kantaa eteenpäin.

Diakoniatyössä olen huomannut, että vaikeuksien myötä ihmisten unelmat haalistuvat. Jotenkin näköala tulevaan kapenee, haaveet pienenevät ja lopulta jopa häviävät kokonaan. Näissä tilanteissa kanssa ihmisten kuuntelu ja kannustus toiveisiin korostuu. On tärkeää, että jokaisella on unelmia jotka kantavat huomiseen, ne tuovat toivon pilkahduksen ehkä ahdistavaankin arkeen.

Minä en voi tietää toisen ihmisen elämänpolkua, en sen suuntaa tai määrää. Mutta voin toimia Jumalan välikätenä maailmassa, olla levittämässä ILO-sanomaa. Siihen kuuluu minusta toisen kuuntelu ja kannustaminen parempaan huomiseen. Kyllähän ihmisillä voi olla suuruudenhulluja tai epärealistisiakin unelmia, mutta niistä ovat nousseet maailman suurimmat keksinnöt. Minä haaveilin muutosta kotipaikkakunnalleni parisen kymmentä vuotta, ennekuin olosuhteet olivat sopivat sen haaveen toteuttamiseen.

Jumala kuulee meitä ja toiveitamme. Osa unelmistamme on tarkoitettu toteutuvaksi, osa jää vain haaveeksi. Meidän lähimmäisten tehtävänä ei ole tuomita tai arvostella toisten unelmia, vaan antaa niiden elää. Taivaan Isä päättäköön loput.