Tiedätkö mitä tapahtuu, kun äänestämäsi henkilö tulee valituksi poliittiseen virkaan, esimerkiksi eduskuntaan? Hänestä tulee poliitikko. Ja mitäs se sitten käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa pahimmassa tapauksessa sitä, että sillä sekunnilla hän unohtaa kaikki ne lupauksensa, joilla hän äänesi kalasti.
Vaaliteltoilla on tunnelmaa ja tarjoiluihin on syynsä: Kun paikoilleen liimatut kansalaiset keskittyvät pullakahviinsa, on ehdokkailla pari minuuttia tehokasta puheaikaa tykittää ylevää ideologiaansa keskeytyksettä. Ehdokas toivoo tekevänsä sinuun vaaliuurnille saakka kestävän vaikutuksen. Muistatko muuten, ketä äänestit viime eduskuntavaaleissa?
Kun politiikkaa tehdään, tulee kansalaisen eli sinun etu viimeisenä. Ensin päätöksenteossa tulee oman ryhmän tai puolueen etu. Sen jälkeen edustajan oma henkilökohtainen etu ja vasta viimeisenä edustajaa äänestäneen kansalaisen etu. Jos kansanedustajana äänestät välikysymyksessä omaa ryhmääsi vastaan, olet rikkuri ja hankala kaveri, joten parempi pysyä ruodussa tai seuraat salkkujakoa katsomosta. Ja tämä on sitä, mitä me tavallinen kansa demokratiaksi kutsutaan. Eikö olekin hanurista?
Ruminta politiikassa kuitenkin on jatkuva naljailu ja tahallaan väärinymmärtäminen. Luulevatko poliitikot tosiaan, että saavat ihmiset puolelleen mollaamalla muita, tuomatta itse mitään rakentavaa pöytään? Kukaan ei äänestä heitä siksi tai sen takia. Osa eduskuntaan pyrkivistä ehdokkaista on rakentanut kampanjansa kokonaan tämän köyhän strategian varaan. Tekeekö siis mieli äänestää?
Vaikuttamistavat ovat ainakin sata vuotta vanhoja! Kysyn, onko vaaleissa äänestäminen enää oikeasti se paras tapa vaikuttaa? Koko juttua voi verrata neljä vuotta kestävään pallopeliin, jossa saat koskea palloon vain kerran. Riittääkö tämä neljän vuoden välein äänestäminen kaikille? Ei ihme, että äänestysaktiivisuus vain laskee. Onneksi huonolla tolalla olevia asioita voi nykyään korjata itsekin. Demokratiaa tehdään mm. verkon välityksellä, avoimesti ja päivittäin. Näin haastetaan ja täydennetään edustuksellista järjestelmää! Tolppiin kiipeilevät radikaalit ovat luku itsessään.
Verkosta löytyy mittava määrä erilaisia julkisen hallinnon palveluita, mutta vaaleissa et netissä voi äänestää! Samaan aikaan kotimaista hi-techiä kiertää ilmakehän termosfääreissä, mutta nettiäänestyksen toteuttaminen on täysin ylivoimainen tehtävä. Nuorilla aikuisilla on yhteiskunnassamme pelissä kaikkein eniten, mutta heille luontaisinta kanavaa ei ole valjastettu demokratian toteutumisen tukijalaksi. Tämähän toimii meille fossiileille, koska verkkoäänestyksen mahdollistaminen antaisi kovin erilaisen vaalituloksen. Ei viestintäministerinä voi toimia kaupunkilaisrouva Helsingistä. Hänen kuuluisi olla raikas parikymppinen visionääri!
Kunnioitan jokaista, jolla on rohkeutta astua esiin ja asettua ehdolle. Yhteisten asioiden hoitajia ei koskaan ole liikaa. Peräänkuulutan kuitenkin jonkinasteista vastuunkantoa valituilta. Pitäkää lupauksistanne kiinni ja muistakaa, miksi alun perin lähditte mukaan politiikkaan. Olkaa myös hieman kuin Holkerin Harri, tuo politiikan Rambo, jolla oli rohkeutta juoda kahvinsa kaikessa rauhassa journalistien ristitulessa. Asialliset hommat hoidetaan ensin ja vasta sen jälkeen kommentoidaan. Seiskää sanojenne takana ja jättäkää muiden arvosteleminen vähemmälle. Saatte osaksenne paljon enemmän arvostusta esittelemällä saavutuksianne kuin piikittelemällä kollegoitanne sosiaalisessa mediassa.
Vaaleja odotellessa…