Ensimmäinen kesälomaviikko sujui lämpimästi Portugalissa. Kotiinpaluukin oli miellyttävä: täällähän tarkenee! Riemuitsen siitä, että pitkät housut saa heittää hetkeksi kaapin perukoille. Tunnustan, olen shortsimiehiä.
Tälläkin reissulla mieleenpainuvimpia asioita olivat keskustelut paikallisten kanssa. Erityisen hedelmällistä oli jutella jo jonkin aikaa muualla asuneen portugalilaisen kanssa. Hän ei karttanut hankalistakaan asioista puhumista, vaan päinvastoin toi niitä itse esille.
Lasillisen lomassa keskustelumme kääntyi jossain vaiheessa Suomen itsenäisyyden historiaan. Kerroin itsenäistymisprosessistamme ja sitä seuranneesta sisällissodasta. Totesin, että Suomessa on rohkaistu käymään läpi menneisyyden kipeitäkin asioita, kuten kansakunnan kahtiajakautumista ja sodan traagisia tapahtumia. Liikaa niitä ei ole meilläkään käsitelty, mutta alku on ollut hyvä.
Pöydän toisella puolella portugalilainen pyöritti päätään. Hän kertoi erään, hyvin vanhan asian olevan edelleen maassa suuri tabu. Kyse on Portugalin siirtomaa-ajoista, jolloin portugalilaiset aloittivat orjien kuljetuksen 1400-luvulla Senegambiasta ja Guinea-Bissausta Portugaliin ja Atlantin saarille.
– Se, että Portugali aloitti laajamittaisen orjuuden, ei tule missään esille. Edes äitini ei suostu uskomaan, että Portugali on ollut tässä aloitteellinen. Hän kieltää kaiken. Sain itsekin tietää asiasta vasta muutama vuosi sitten vieraillessani brittiläisessä orjuutta käsittelevässä museossa, keskustelukumppanini totesi.
Jokaisella kansalla on kunniakasta ja vähemmän kunniakasta historiaa. Olen mielissäni, että meillä vuoden 1918 tapahtumista on onnistuttu keskustelemaan kiihkotta ja ilman ylilyöntejä. Sata vuotta on historiassa lyhyt aika. Onko kansamme nyt yhtenäinen? Osaammeko nyt käsitellä yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia rakentavasti ja parempaan pyrkien? Erilaisten lehtijuttujen, ohjelmien ja yleisötilaisuuksien suosio kertoo siitä, että aihe kiinnostaa suomalaisia. Hyvä, koska voimme oppia historiasta paljon, jos vain haluamme.
Omaan sukuhistoriaani sisällissodan tapahtumat eivät juuri yllä. Kukaan ei tiettävästi ollut rintamalla kummallakaan puolella. Se, millaisia ajatuksia isoisovanhemmillani on tuohon aikaan ollut, on toinen juttu. Olisi mielenkiintoista tietää.
Jos meillä Suomessa menneisyyttä osataan käydä läpi portugalilaisia avoimemmin, niin sen reissullani taas huomasin, että rakennetusta historiastamme voisimme pitää paljon parempaa huolta. Siinä meillä on opittavaa muilta.