Kananmunia saisi syödä kuusi kappaletta kuukaudessa WWF:n uuden suosituksen mukaan. Sehän on toista munaa viikossa.
Minulla oli taannoin englannin ope, joka söi joka aamu 3-4 kananmunaa. Kaveri ahmi muutamassa päivässä koko vuoden kiintiön.
Kyllä taitaa tällä vauhdilla syötävä loppua.
Kohta nähdään nälkää, kun ruoka toisensa jälkeen aiheuttaa ilmasto-ongelmia ja sitä myöten syöjälleen ahdistusta. Etenkin nuoret ja lapset ovat ihmeissään, mitä voi enää syödä pilaamatta maapalloa.
Kananmunat, juusto, maito, muut maitotuotteet, liha.. mikähän normaali ravinto saa seuraavaksi leiman?
Kempeleessä on valtuustoaloitteen pohjalta virinnyt tavoite riistaruokapäivien saamiseksi kouluihin. Kouluruokailua järjestävät tahot ovat asiaa jo vieneet eteenpäin. Metsästysseurakin on ilmaissut valmiuden yhteistyöhön.
Toivottavasti tästä rakentuu toimintaa lähiluontoon tutustumiseksi.
Kotikulmilla kasvavan riistaruuan hyödyntäminen on järkevää myös ympäristönäkökulmista.
Miksi muuten haalaamme lohta Norjasta, kun omat rantavetemme kuhisevat kalaa? Marjat ja sienet ovat terveellistä superfoodia, kaiken lisäksi täysin ilmaista ruokaa.
On hienoa, että Kempeleessä koululaiset on otettu mukaan ruokalistojen suunnitteluun. Lasten toiveiden kuuleminen ei tarkoita pizza-hampurilais –linjaa.
Normaali monipuolinen perusruoka on runko, toki kaikki ei maistu kaikille.
Ruokahävikki varmasti vähenee, kun asiakkaita kuunnellaan enemmän. Kokousten yhteydessä syömme päivän kouluruokaa ja kyllä ne pääsääntöisesti ovat erittäin hyviä.
Jonkun verran porua aiheutti kasvisruokaviikko. Loppuviikosta osa koululaisista otti jo eväitä kotoa mukaan. Kasvispihvit ja juustoinen porkkanasosekeitto eivät helli kaikkien makunystyröitä, ”paikallisherkku” rössypottukaan ei kuulosta maistuvan.
Vihanneksia ja kasvisruokaa on tarjolla joka päivä koulujen lounaalla, tarvitaanko lisäksi kokonaista viikkoa?
Tähän taitaa tulla Helsingistä ohjeistusta, mutta onko sydäntalvi Suomessa ensinnäkään järkevä aika kasvisruualle.
Suomi haluaa ilmastoasioissa olla jopa esimerkkinä muulle maailmalle. Miksi emme ruuantuotannossa toimisi samoin?
Aletaankin lisäämään suomalaista tuotantoa mollaamisen ja alasajon sijaan. Kunnostetaan loputtomat risukot ja joutomaat perunan ja vihannesten viljelyyn ja autetaan ruokapulasta kärsiviä alueita.
Ruoka on herkkä puheenaihe. Yltäkylläisyyden keskellä on vaikea arvioida korrektisti sopivaa ruuan määrää, terveellisyyttä ja ympäristöarvoja.
Kuitenkin tuntuu kummalta, että vuosisatojen ajan suomalaiseen ruokapöytään kuuluneet ruuat saavatkin yhtäkkiä negatiivisen leiman.
Taidan vielä ainakin ensi viikolla syödä sekä muutaman kananmunan että kanankoipia.