Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 21.6.2024.
Vanhan uskomuksen mukaan luonto elää keskikesällä murrosvaihetta, jolloin sen voimat ovat vahvimmillaan. Silloin ne voivat vaikuttaa eniten myös ihmisiin. Tästä syystä varsinkin nuoret naiset tekivät juhannusyönä taikoja lemmenonnensa takaamiseksi.
Seitsemän niityltä poimittua kukkaa tyynyn alla tuo neitosen uniin tulevan sulhon, uskottiin. Jos taas tyynyn alle asetti mittumaariyönä sitomattoman vastan, tuleva puoliso sitoi sen unessa valmiiksi. Hänet saattoi myös nähdä siinä tapauksessa, jos keskiyöllä kiersi kolmasti saunan, kaivon tai lähteen.
Jos nuori neiti kieriskeli juhannusyönä ilkosillaan mieluisan pojan kotitalon ruispellossa, rukiista valmistettua leipää syödessään poika rakastui tähän tyttöön.
Mutta jos ei luottanut omiin taikoihinsa, saattoi nuori neito mennä tietäjänaisten pakeille. Heillä oli taito nostattaa lempeä saunottamalla, vastomalla ja loitsimalla.
Taikoja on ennen muinoin tehty muustakin syystä kuin sulhon toivossa. Juhannusaattona sisätiloihin kannettiin oksia ja lehtiä, koska niissä uskottiin olevan jussina tavallista enemmän hedelmällistä voimaa. Seinät koristeltiin pihlajan tai tuomenoksilla taikka kukkaseppeleillä. Lattialle koottiin haavan- ja pihlajanlehdistä kasoja lasten temmellettäväsi.
Nämä koristelut oli tehtävä juhannusyön aikana, jotta taikavoimat olisivat vahvimmillaan.
Nykyäänkin rapunpielet on ollut tapana koristella juhannuskoivuilla. Pohjois-Suomessa saatettiin ennen vanhaan tehdä lisäksi koivuista lehtimajoja pihaan.
Juhannusaattona jokainen vei peseytymään mennessään saunaan uuden vihdan. Sitä käytettiin vain kerran ja se heitettiin saunan jälkeen katolle ennustamista varten.
Tulevaa ennustettiin myös juhannusyönä esimerkiksi rukiin kasvusta.
Ennen auringonnousua oli hyvä kerätä talteen taikavoimista väkevää keskikesän kastetta. Se kun paransi silmäsairauksia ja korvakipua – ja totta kai edisti myös hedelmällisyyttä. Ja jos ennen auringonnousua pesi kasvonsa kasteella, aurinko ei sinä kesänä ruskettanut.
Myös maan hedelmällisyyttä koetettiin juhannuksena kohentaa. Joku saattoi käydä keräämässä naapurin viljapellosta hyvässä kasvussa olevaa viljaa tai kastetta.
Jos on tulevana juhannuksena nähnyt sen vaivan, että on kerännyt ne seitsemän yrttiä tai laittanut tyynynsä alle vasta-ainekset, yön taikojen jälkeen voikin sitten muistella näkemiään unia ja nauttia lokoisasta juhannuspäivästä Tove Janssonin runon tunnelmissa – jos vain säät sallivat.
Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.
