Liminganlahteen laskee useita jokia, joista suurin on Temmesjoki. Tyrnävänjoki ja Ängeslevänjoki yhtyvät Temmesjokeen Haaransillan länsipuolella. Liminganjoki laskee samaan jokisuistoon Limingan taajaman kautta. Lumijoen pienen uoman päävirtaussuunta on lännestä itään.
Lakeus ja sen maankäyttö antavat perusominaisuudet jokiluonnolle. Järvien puuttuminen lähes kokonaan ja valuma-alueiden voimakkaat ojitukset aiheuttavat jokien suuret virtaamavaihtelut.
Huhti-toukokuussa jokien vuotuisesta kokonaisvirtaamasta menee mereen lähes puolet. Muulloin joet ovat hyvin vähävetisiä.
Veden laatu on luokiteltavissa pääosin välttäväksi tai tyydyttäväksi.
Vaikka maasto on tasaista, niin kuitenkin esimerkiksi Tyrnävänjoen putouskorkeus latvajärviltä mereen on yli 100 metriä. Nyt keväällä joen keski- ja yläjuoksun kosket ovat komeimmillaan.
Liminganlahden kasvillisuudesta ja erityisesti sen linnustosta sekä myös siihen laskevista joista on vuosikymmenten kuluessa tehty paljon selvityksiä ja tutkimuksia.
Erityisesti pitää nostaa esiin vuonna 2005 edesmenneen dosentti Jouko Siiran merkitys alueen luonnon tutkijana ja puolustajana.
Minulle Lakeuden joet ovat tulleet tutuksi kahta kautta. Ravustin kotikonnuillani Temmesjoella vuosikymmenet ja tein opinnäytetyöni Tyrnävänjoen kala- ja raputaloudesta (1982). Se liittyi alueelle 1970-luvun lopulla suunniteltujen laajojen vesistöjärjestelyjen vaikutusten arviointiin.
Tyrnävänjoen latvoille esitettiin rakennettavaksi lähes 1000 hehtaarin laajuista Niskan tekoallasta ja lisäksi joen yläjuoksulla olisi tehty laajoja perkauksia.
Onneksi näistä monella tapaa luonnolle tuhoisista suunnitelmista kuitenkin luovuttiin ja tulvansuojelu saatiin järjestettyä Temmesjoen alajuoksun perkauksella.
Vaikka yleensä käsitämme vaelluskalat suurten jokien lohikaloiksi (lohi, taimen ja siika), niin myös Lakeuden jokien kevätkutuiset kalalajit täyttävät vaelluskalojen määritelmän: lisääntyminen tapahtuu jokivesissä ja kasvuvaihe meressä.
Keväällä jokiin nousee ahventa, haukea ja särkikaloista seipeä ja särkeä.
Kuore eli norssi kuuluu lohikaloihin ja sekin nousee jokiin kutemaan. Sitä on pyydetty lippoamalla ainakin Temmesjokisuulla.
Keväällä meri on kylmä ja jokiin nousevat kalat löytävät niistä sopivia, lämpöä ja ravintoa tarjoavia kutuympäristöjä. Esimerkiksi hauet uivat merestä kymmeniä kilometrejä Tyrnävänjoen latvajärville, joissa haukisaaliit olivat ainakin vielä 1980-luvulla erittäin runsaita. Syksyllä poikaset laskeutuvat Liminganlahdelle ja jokialueiden lisääntymisympäristöt ovatkin merkityksellisiä myös merialueen kalakannoille.
Temmes- ja Tyrnävänjokien arvoeläin on kuitenkin ollut jokirapu. Saaliit olivat viime vuosituhannen lopulla useita kymmeniätuhansia kappaleita vuodessa. Temmesjoella rapu kuoli ilmeisesti rapuruttoon vuonna 2000 ja Tyrnävänjoella saaliit pienenivät jo aikaisemmin Pelson turvetuotannon ojitusten ja päästöjen seurauksena.
Rapukantojen palautus on vaativa urakka.
Joki kokoaa yhteen kaikki valuma-alueensa toimien vaikutukset niin virtaamamuutoksina kuin veden laadun vaihteluina. Lakeuden jokien tilan parantamiseksi on suunnitteilla erilaisia kehittämis- ja vesiensuojeluhankkeita.
Niissä on käytettävä tervettä harkintaa ja tutkimustietoa vaikutuksista.
Kunnostuksissa on joskus tehty virheitä ja jopa vahinkoja esimerkiksi kynnystämällä koskipaikat suvantojen vesipinnan kohottamiseksi, mutta samalla on tuhottu koskikivikkojen monipuoliset elinympäristöt.