”Barbaaria ei luonnon suuri alakuloisuuskaan saa lyyrikoksi.”
Tuon moniselitteisen aforismin on kirjoittanut liminkalainen taidemaalari Vilho Lampi varmaan 1930-luvulla. Se tuli mieleeni, kun olen seurannut viimeaikaista keskustelua ilmastokysymyksistä.
Väistämätön tarve tehdä konkreettisia toimenpiteitä ilmastopäästöjen merkittävästä alentamisesta tunnistetaan vihdoin kaikilla päätöstasoilla yksittäisistä henkilöistä kuntien, valtioiden ja EU:n kautta YK:n päätöselimiin. Suuri mutta tulee lupausten, ohjelmien ja strategioiden esittäjille, kun pitäisi esittää aikataulu ja tehdä konkreettisia toimenpiteitä, jotka eivät aina ole lyhyellä tarkasteluvälillä miellyttäviä tai halpoja. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä ja viivyttely vain lisää ilmastomuutoksen aiheuttamia luonnontuhoja ja yhteiskunnallisia ongelmia mm. ilmastopakolaisuutta. Muutokset ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa ovat peruuttamattomasti aiheuttamassa seurauksia, joita maapallomme ei kestä.
Tässä tilanteessa kommentit siitä, että suurten saastuttajien kuten esimerkiksi Kiinan ja Intian pitäisi ensin ja meitä enemmän vähentää päästöjään, ovat paitsi vastuuttomia niin ennen kaikkea moraalittomia. Ne osoittavat täydellistä piittaamattomuutta oman ympäristömme tilasta ja ne tuhoavat tulevien sukupolvien - omien lastemme ja lastenlastemme - mahdollisuudet ihmisarvoiseen elämään.
Toivoa antavat ihmisten lisääntynyt ympäristövastuullisuus ja etenkin nuorten valveutuneisuus ympäristökysymyksissä. Ne eivät ole enää ”kukkahattutätien” hömppää tai ylimääräistä kulua, vaan kaikessa päätöksenteossa keskeisimmin huomioon otettavaa. Suomessa on alkaneen vuoden aikana todennäköisesti kolmet vaalit, joissa EU-, valtio- ja maakuntatasoilla valitaan päättäjät vaikuttamaan tulevaisuutemme ydinkysymyksiin. ”Ilmastovaalit” eivät saa olla politiikan tyhjä lupaus, vaan päättäjiksi pyrkiviltä pitää vaatia käytännön toimenpidelistauksia.
Yksilötasolla kuormituksen lasku - hiilijalanjäljen pienentäminen - on oivallettava myönteiseksi asiaksi. Jokainen voi netin laskureista tutkia omia mahdollisuuksiaan vähentää asumisessa, liikkumisessa, työelämässä ja vapaa-ajan vietossa syntyviä päästöjä. Pienilläkin toimintatapojen muutoksilla voidaan tehostaa energian käyttöä.
Helpointa ja halvinta ilmastokuormituksen vähentämistä on suunnata matkustaminen kotoisiin luonto- ja kulttuurikohteisiin kaukomaiden sijasta. Madventures-sarjasta tuttu matkailuguru Riku Rantala julisti (HS 12.1.2019) vuoden matkailukohteeksi kotimaamme. ”Sukupolvemme koominen piirre on, että tunnemme Thaimaan paremmin kuin isänmaan”, sanaili Riku.
Niinpä minäkin esitän muutaman hyvän vaihtoehdon Lakeuden luontokohteista. Seutukunnan suurimmat ja upeimmat aapasuot saatiin suojeltua Tyrnävän- ja Temmesjokien latvojen välisellä alueella. Kevään hyvillä hankikeleillä siellä voi hiihdellä hyvin erämaisissa maisemissa. Kesällä kulkeminen soilla on vaativaa, eikä sitä voi aivan aloittelevalle retkeilijälle suositella. Sitä vastoin jokivarsien pikkutiet tarjoavat mainioita polkupyöräretkien kohteita kaikille. Keväällä tuomet ja pihlajat koristavat jokivarsia ja rentukat värittävät rannat keltaisiksi. Lähiliikunta on paitsi ekologista myös hauskaa ja palkitsevaa!
Vuonna 1970 painetussa Lukion biologia -kirjassa, jolla on varmaan ollut merkittävä vaikutus omaan elämänuraani, todetaan teoksen loppusanoissa: ”Ihmiskunnan tulevaisuus on jokaisen henkilökohtaisten ratkaisujen summa. Asioita on joskus hyvä miettiä alkuperäisen luonnon keskellä - siinä yksi syy alkuperäisen luonnon säilyttämiseen.”