Siinä vaiheessa, kun tämä lehti ilmestyy, minä olen siirtänyt maallisen tomumajani Rovaniemelle. En tiedä kaupungista oikeastaan mitään. Enkä myöskään sitä, mitä siellä teen. Se selvinnee aikanaan. Niin kuin kaikki muutkin maailman asiat.
Tätä siirtymäriittiä on valmisteltu hartaasti useamman viikonlopun ajan. Veikeästi Pohjois-Skandinavian pääkaupungiksi nimetyn Oulun ja Joulupukin kotikontujen välinen tieosuus on tullut suhteellisen tutuksi.
Maisemat tuon maantien varrella ovat ihan kivat. Ruskan kultaamat puut miellyttävät silmää ja varsinkin koivujen luovuttamien lehtien villiä tuulitanssia on mukava katsella. Onneksi metsän nelijalkaiset asukit eivät ole olleet yhtä vallattomia.
Jostain syystä pidän myös siitä hetkellisestä näkymästä, joka avautuu erään mäen päältä noin seitsemänkymmenen kilometrin päässä Oulusta. Paikka on nimeltään kai Kuivaniemi. Tuulivoimaloiden punaiset lamput tuikkivat mustaa yötaivasta vasten muutaman sekunnin ajan kuin tuhat vampyyrin silmää. Jokin siinä viehättää.
Kemistä en erityisemmin välitä. Se tuoksahtaa usein. Sen ohitse kulkevaa moottoritietä minä tosin rakastan. Se on puolessa välissä. Silloin on voiton puolella, oli suunta kumpi tahansa.
Erityisemmin en välitä myöskään siitä, miten paljon tavaraa minulle on kertynyt. Harhainen mieli kuvitteli, että omaisuus mahtuisi muutamaan laatikkoon. Noh, ei se mahtunut. En halua enää yhtään enempää tavaroita. Paitsi ehkä levyjä.
Vastaisuudessa esineet saavat luovuttaa sijansa muistoille. Ne kulkevat mukana joka paikkaan, oli auton takakontissa tilaa tai ei. Raskaitahan nekin voivat toki olla. Raskaampia kuin neljänteen kerrokseen kannettu kirjahylly, mutta tarkoitus onkin keskittyä niihin hyviin asioihin.
Jos asiaa ajattelee ikään kuin syvemmin, ei turhan tavaran haalimisessa ole kovinkaan paljoa järkeä. Käyttöesineet ovat asia erikseen, mutta niin sanotut turhakkeet vievät vain tilaa. Ne ovat pelkkää painolastia. Ja kun on aika siirtyä tästä todellisuudesta pois, ei niitä kuitenkaan mukaansa saa.
P.S. Suuret kiitokset Helille, Mirkolle ja Saulille ohjeista, neuvoista ja opastuksesta. Tämä oli hyvä paikka harjoitella. Kiitokset myös kaikille niille ihmisille, jotka kohtasin viimeisen viiden kuukauden aikana. Ja erityisesti kiitokset heille, jotka jaksoivat lukea minunkin juttujani.
Palautetta saa lähettää edelleen.