Astelin ravintolan ovesta sisään. Ystävällinen tarjoilija tuli vastaan ja sanoi:
– Kiitos käynnistä. Toivottavasti maistui.
Hieman hämmennyin. Olin nimittäin vasta menossa ruokailemaan, ja sanoin sen myös ääneen. Ehkä ei olisi kannattanut. Vastaus oli vielä hämmentävämpi.
– Luulin sinun jo syöneen, kun olit niin tyytyväisen näköinen.
Tyytyväinen ja onnellinen. Näitä kahta sanaa harvoin liitetään suomalaisiin. Melkein voisi väittää, että suomalainen ei ole terve, jollei hän ole tyytymätön ja onnellinen. Ainakin päällisin puolin.
Onni on luotu kätkettäväksi. Siispä sitä ei parane muille paljastaa. Aiheuttaa vielä kateutta.
Tyytyväinenkään ei sovi olla. Se on oikeastaan vielä pahempi olotila kuin onnellisuus. Silloinhan ei voi valittaa mistään. Ja mistä oikein voi puhua, jos ei voi valittaa? Ei mistään, ainakaan Suomessa.
Kielteisyys on varma valinta.
Jo kolme vuotta sitten filosofi Ilkka Niiniluoto kiinnitti huomiota siihen, että suomalaisille on tyypillistä kielteisten tunteiden voimakas kokeminen. Ne koetaan voimakkaammin kuin myönteiset ajatukset. Tämä on luonut Niiniluodon mukaan Suomeen kielteisyyden kierteen.
Kielteisiä tyypillisiä tunteita ovat esimerkiksi lähimmäisiin kohdistuva epäluulo, naapurikateus ja katkeruus sosiaalisesti ylempänä olevia kohtaan.
Entä miksi Niiniluoto vaivautui pohdiskelemaan negatiivisia tunteita? Siksi, että kielteiset tunteet lamauttavat luovuuden ja rohkeuden, uudistushalun ja päättäväisyyden. Ja vaikka Niiniluoto pohdiskeli aihetta jo jokin aika sitten, kielteisten ajatusten ja tunteiden voimakkuus tuntuu vain kasvaneen sen jälkeen.
Viikko sitten pidetty sote-tilaisuus antoi kuitenkin aihetta iloon. Enpä olisi sitä etukäteen osannut arvata. Tilaisuudessa Hailuodon kunnanjohtaja Tero Karinen totesi olevansa hankkeen suhteen varovaisen optimistinen. Mainitsipa hän uskovansa myös vilpittömään yritykseen.
Huh. Se oli kova kommentti nykyhetkessä.
Ehkä rattaat ovat vihdoinkin kääntymässä kielteisestä myönteiseen, vähitellen. Jokainen voi valita, hyppääkö niille rattaille vai ei.
Veikkaan, että kyydissä on hauskempaa seuraa kuin tien varrella tuijottajien joukossa. Ja ehkä rattailta löytyy jopa tyytyväisiä ja onnellisia ihmisiä.