Ei ole montaakaa kohtaamista, joissa puhe ei kääntyisi säähän. Että on ollut koleaa. Ei tämmöistä ole ennen ollut. Milloinkahan lämpenee. Millainen sato mahtaa tulla, jos syksykin on vielä sateinen. Surkiaa on lomailla, kun lämpötila on kymmenen hujakoilla.
Ja niin edelleen.
Uutisten mukaan matkatoimistot hykertelevät tässä kohtaa käsiään. Valmismatkat käyvät kaupaksi, kun ihmiset haluavat kokea edes sen viikon verran lämpöä ja auringon hyväilyä. Turhaa on ollut vaivannäkö, jos on etsinyt edullista rantalomakohdetta kesäkuussa. Sellaista ei vain enää löydy.
Olen joskus väittänyt, että hullua on suomalaisen matkailla kesällä. Kotimaassa on siihen liian kaunista. Järkevintä on lähteä maasta pois rospuuttoaikaan, kun on kylmää, märkää, mustaa ja kurjaa.
Se rospuuttoaika on tällä kertaa jatkunut kesäkuulle saakka.
Minua itseäni ei tosin ole kylmä alkukesä haitannut. Säätilahan on pukeutumiskysymys.
Jos sataa ja tuulee, voi vetää fleecen ja sadevaatteet niskaan ja jatkaa ulkoilua. Tai voi mennä sisätiloihin puuhastelemaan: lukea kirjaa, keitellä teetä, paistaa lättyjä, pelata pullonpyöritystä.
Aivan hyvin voi vetää kesälläkin villasukat jalkoihin, jos viluttaa. Pian unohtaa, että lämpöasteita on vain kaksitoista.
Ruohoa voi leikata, pensasaitaa karsia, kiveyksiä uusia, taloa maalata, mökki-, asuntovaunu- ja kyläilyreissuja tehdä viileässäkin säässä. Asenteestahan tässä on kyse.
Taidan olla samoilla linjoilla Paula Vesalan kanssa:
Mul on vuodessa vaan yksi kesäloma
satanu siitä puolet ja tosi kiva
mä oon tehny töitä vaa
apinana
mul on sotkunen grilli
ja takapiha
ja mä päätin et tää on
nyt Costa Rica.
Hyvää kesää ja kesälomaa sitä viettäville, kuluupa sen takapihan Costa Ricassa tai Espanjan Aurinkorannikolla.