Kavion jälkeä nainen on kantanut sydämessään pikkutytöstä asti. Teini-iässä rakkaus hiipui, mutta lempi roihahti liekkiin uudestaan reilu vuosikymmen sitten. Lopulta Ahola päätti alkaa yrittäjäksi ja kesäkuun alusta asti hän on tarjonnut pihatostaan täyshoitopaikkoja muidenkin hevosille.
– Olen muokkaillut tiloja mieleisekseni sillä periaatteella, että se mikä kelpaa minulle, kelpaa myös muillekin. Minulla on ajatuksena tarjota jotain vähän erilaista verrattuna tavalliseen karsinapaikkaan. Täällä hevoset voivat toteuttaa itseään, olla hevosia.
Temmeksellä pääsee hoitamaan hevosia, vaikka oma polle ei siellä asustaisikaan. Halukkaiden on mahdollista kokeilla myös ratsastamista. Tällä hetkellä Hällintalon pihatossa asustelee neljä hevosta, mutta tilaa löytyy useammallekin. Laajentamismahdollisuudetkin on kartoitettu siltä varalta, että lisätilaa joskus tarvitaan.
– Pihatossa on tällä hetkellä noin 140 neliötä lattiapinta-alaa. Laskeskelin, että kyllä sinne se kymmenkunta asukkia mahtuu, ehkä vähän reilukin. Toki se riippuu laumadynamiikastakin, siitä miten hyvin hevoset sopeutuvat ja tulevat toimeen keskenään.
Kesäisin temmellyskenttää on kokonaisuudessaan liki kuusi hehtaaria vaihtelevassa maastossa. Halutessaan hevoset voivat kipittää vaikka metsään.
– Hevosia pidetään hyvin paljon tasasella maalla, ettei vaan sattuisi mitään, mutta siellä metsässähän se koordinaatio kehittyy! Opitaan nostamaan jalkaa ja katsomaan, että mihin astuu. Ihan niin kuin ihmislapsellakin. Jos pidetään koko ajan tasaisella maalla ja kielletään tekemästä mitään, niin motoriikkahan siinä kärsii.
Pihattojen soveltuvuus asuinmuodoksi pohjoisissa olosuhteissa on herättänyt jossain määrin keskustelua. Talvella pihalla käyskentelevä hevonen tai vesisateessa vilvoitteleva ratsu saattaa herättää joissakin ihmisissä liiallista suojeluvaistoa, vaikka kyseessä olisi eläimelle luonnollinen toiminta.
– Luultavasti se on suurimmaksi osaksi sitä, että ihminen inhimillistää hevosta liikaa, vaikka se on ruumiintoiminnoiltaan ihan erilainen. Ajatellaan, että jos meitä palelee, niin hevostakin palelee. Totta kai hevosetkin ovat yksilöitä ja toiset ovat viluisempia, mutta ei se mene niin yksiselitteisesti.
Ahola on koulutukseltaan hevostenhoitaja ja hänellä on pitkä historia hevosten parista. Nainen on päässyt seuraamaan hevosten käyttäytymistä lähietäisyydeltä ympärivuotisesti. Kun luontokappaleet saavat itse päättää menemisistään, niiden toiminta voi yllättää.
– Viime talvena oli myrskykelejä. Tuuli ja tuiskutti, mutta siellä ne pöjöttivät ja piehtaroivat hangessa. Eivätkä ne välttämättä tule sateensuojaankaan. Ukkosellakin menevät kaikista korkeimmalle paikalle ja kääntävät takapuolen tuulta vasten. Sitten taas kesällä haetaan sisätiloista suojaa kuumuutta ja paarmoja vastaan.
Temmesläisen mukaan pihaton edut tallielämään verrattuna ovat sosiaalisuus ja valinnanvapaus. Hevoset pääsevät lähelle lajitoveriaan ja päättävät itse menemisistään. Karsinatallissa taas törötetään pitkiä aikoja yhdessä kohdassa, eikä kavereihin pysty luomaan välttämättä edes katsekontaktia.
– Jotkut ajattelevat, että hevoset otetaan yöksi talliin nukkumaan. Se voi olla joillekin yksilöille todella ahdistavaa. Eivät ne nuku koko yötä niin kuin ihmiset. Pihatossa hevoset saavat olla niin kuin haluavat ja tehdä mitä itsestä tuntuu. Ja siksipä ne ovatkin todella rauhallisia, hirveän kilttejä ja minun mielestäni turvallisempia käsitellä.
Aholalla ei ole aiempaa yrittäjätaustaa. Hyppy tuntemattomaan mietitytti pitkään, mutta turhat pelot karisivat vähitellen. Mitään ei voi saada, jos ei kokeile.
– Suurin riski yrittämisen kannalta on sijainti. Tämähän on aika syrjässä. Itse olen ajatellut sen siten, että ajattelen ensiksi hevosen hyvinvointia. En sitä, että meneekö minulla puoli tuntia pidempään ajomatkassa. Sehän tietysti riippuu ihan ihmisestä. Tulisivat rohkeasti kattomaan. Mielelläni esittelen ja kerron enemmänkin.
Tuore yrittäjä ei ole kohdannut läpitunkematonta byrokratiaviidakkoa. Toimintaan liittyvät vaatimukset vaikuttavat perustelluilta. Innostusta ei ole tukahdutettu paperisodilla.
– Onhan hevosenpidolla omat säädöksensä, mutta eivät ne mitää kauheita minusta ole. Aika loogisia juttuja ja hevosen hyvinvointiinhan ne kaikki tähtäävät. Sitähän niillä haetaan, että se tila, missä hevosia pidetään, on hyvä ja turvallinen.
Oriita ei pihattoon tällä hetkellä majoiteta, koska yksi asukeista on tamma. Vapaat olosuhteet saattaisivat johtaa liialliseen romantiikkaan. Sen sijaan vierailuajan pituudelle Aholan hevoshotellissa ei ole rajoituksia.
– Mitä pidempään, sitä parempi. Aina kun hevonen muuttaa, sillä on muuttostressi, kuten ihmiselläkin – miten sopeudut ja miten totut uusiin kavereihin. Mitä kauemmin hevonen saa olla samassa paikassa, sitä mukavampi. Mutta voi täällä olla lyhyempiäkin pätkiä. Laitumellehan usein tullaankin vain kesäksi. Yhdeksi tai kahdeksi kuukaudeksi.