Ryhdy yrittäjäksi, ole oman itsesi herra, tee itsellesi työpaikka! Näihin iskulauseisiin törmään tuon tuosta. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Yhtäkkiä yksityisyrittäjille on valtava tarve ja tilaus. Tai sitten ei.
Usein yrittäjän ideaali kuulostaa satuhenkilöltä. Ikuisesti reipas, tekee töitä (palkatta) kellon ympäri ja uusien ideoiden virta on loputon. Ihan samaan tapaan puhumme mystisistä superäideistä ja -isistä. Täydellisyyden illuusio on täydellinen.
Kun muutin Belgiaan vuosituhannen alkupuolella, ihastelin pieniä putiikkeja. Kadultamme löytyi juusto -ja lihakauppa, kukkakauppa ja leipomo. Nyt tilalle ovat tulleet saksalaiset kauppaketjut. Kuulostaako tutulta?
Kun käyn Oulussa, katselen surullisena ympärilleni. Mitä ihmettä tapahtui kauniille Rotuaarille? Miksi kaupungin paraatipaikalla on liuta tyhjiä kiinteistöjä? Tuuli vain humisee nurkissa. Ai niin, onhan tarjolla uusi kauppakeskus. Itse koen persoonattoman keskittämisen kovin vanhanaikaiseksi. Ainakaan turisteja ei tällä tyylillä houkutella.
Belgia ja Suomi ovat molemmat kovan verotuksen maita. Jos pienyrittäjiä halutaan tukea, verotuksen tulisi keventyä roimasti. Markkinoiden yksinkertaista lakia ei voi ohittaa: jos ei ole ostajia, ei ole myöskään töitä. Järkikin sanoo, ettei yrittämistä kannata aloittaa kovin heppoisin perustein, ikään kuin muun työn korvikkeeksi.
Ystäväni Lontoossa on tyytyväinen sikäläiseen systeemiin. Hän voi rauhallisin mielin pyörittää pienimuotoista yritystoimintaa olohuoneestaan käsin. Toiminnan rekisteröinti on kuitattu sähköpostilla, ilmaiseksi, pienehköistä tienesteistä ei makseta veroja. Jokainen meistä toivoo, että omasta työstä jäisi jotain käteen. Yrittäjäkin.
Belgialle täytyy antaa ruusuja mitä tulee erilaisiin säädöksiin. Hygieniamääräykset ovat tältä planeetalta eikä ideoita tukahduteta kieltoviidakolla. Kuten vaikkapa luomufarmilla kaupungin kupeessa. Viikottaiset ostokseni hoituvat maatilan omassa kaupassa. Liha, munat, leipä, jauhot, vastalypsetty maito. Itse ruoan lähteet - possut, kanat ja lehmät - löytyvät pihapiiristä.
Kuka muistaa miten eräällä suomalaisella maatilalla kiellettiin munien ja omasta maidosta tehtyjen pullien myynti? Olisi varmaankin aika tukea yrittäjiä eikä terveystarkastajia.