LIMINKA Kolme tai neljä vuotta sitten Haapavedellä asuva Reijo Niemelä sai puhelun, jollaista hän ei ollut koskaan kuvitellut saavansa. Soittaja, Reijon näkökulmasta nuorehko nainen, ilmoitti olevansa tämän tytär.
– Paljon en puhelusta muista yksityiskohtia. Sen verran shokki se oli. Onneksi en ollut sen tullessa auton ratissa, vaan kotonani, tänä vuonna 73 vuotta täyttävä Reijo Niemelä pyörittelee päätään vieläkin hieman epäuskoisena.
Epäuskoa puhelu todellakin herätti. Soittohetkellä tytärehdokas oli ilmeisesti hieman yli kolme- tai nelikymppinen. Se käsitys Niemelälle ainakin jäi, sillä naisen syntymävuoden aikoihin hän muistaa asuneensa Hyvinkäällä. Naisen äiti puolestaan asui tuolloin Oulaisissa, missä lapsi tiettävästi sai myös alkunsa.
– Näiden kahden asian perusteella pystyin heti sanomaan, etten ole hänen isänsä. En ole riiannut Oulaisissa kuin yhtä naista. Hänetkin tapasin aika kauan tytön syntymän jälkeen, Niemelä tunnustaa.
Lapsia Niemelällä kyllä on, mutta tytär ja poika ovat syntyneet nuoruuden avioliitosta. Seitsemän vuotta kestäneen avioliiton jälkeen Niemelä kertoo viettäneensä poikamiehen vapaata elämää ja siksi hän on valmis myöntämään, ettei ole täysin mahdotonta, etteikö hänellä jossakin olisi lisääkin lapsia.
– Mutta tämä tytär ei ainakaan ollut omani, hän vakuuttaa.
Puhelu päättyi, eikä Reijo Niemelä tallettanut soittajan numeroa kännykkäänsä. Olo oli järkyttynyt.
Mielestä hävisivät myös tytön kertoma osoite ja tämän äidin nimi. Jäljelle jäi vain tunne, että tytön äiti ei ollut halukas kertomaan isästä mitään muuta kuin nimen.
Niemelä kertoi puhelusta veljelleen ja ystävilleen. Varsinkin veli patisteli häntä selvittämään asiaa. Alkoi nimittäin näyttää siltä, että joku oli esiintynyt Reijo Niemelänä.
Meni kuitenkin useampi vuosi. Reijo Niemelä ei halunnut puuttua asiaan enempää. Lopulta tuli sisäinen pakko.
– Vetkutin asiaa. En halunnut tehdä mitään, mutta aina uudestaan tuli mieleen ajatus, että kyllä tytöllä pitää isä olla. Omatunto kai se oli, joka puhui.
Muistitiedot, joiden varassa Niemelä alkoi asiaa tutkia, olivat varsin hatarat. Mutta kun hän oli toimeen ryhtynyt, hän ei halunnut enää periksikään antaa.
Niemelä tiesi äidin asuneen tytön syntymän jälkeen Oulaisissa. Sieltä molemmat olivat muuttaneet Liminkaan jossakin vaiheessa.
Oulaisten kirkkoherranvirastosta Niemelä sai apua sen verran kuin oli mahdollista. Virkailija selvitteli, kuinka moni nainen oli muuttanut lapsensa kanssa pois paikkakunnalta. Mahdollisia henkilöitä löytyi vain kolme.
– Limingan kirkkoherranvirastoon tie kuitenkin tyssäsi. Minun olisi pitänyt tietää tyttären syntymän vuosiluku, jotta jotakin olisi voinut selvittää, Niemelä kertoo.
Hän toivookin, että isätön tytär ottaisi häneen yhteyttä uudestaan, luettuaan lehtijutun. Reijolla nimittäin on uutta tietoa tämän isästä.
Sillä kuinka ollakaan, tuttavien ja monen mutkan kautta hänelle kantautui tieto miehestä, joka oli rehennellyt teoillaan ja kertonut esiintyneensä Reijo Niemelänä.
– Toisin sanoen nyt tiedän isän nimen. Puhelimessa en kuitenkaan kerro tietoa, vaan haluan nähdä tämän tyttären kasvotusten ja kertoa hänelle henkilökohtaisesti miehen nimen. Ja toivon, että asia selviää tytölle lopullisesti tätä kautta.
Tällä hetkellä Reijon suurin toive onkin, että tyttö rohkaistuisi soittamaan vielä kerran.
– Se olisi todella hieno asia. Ja etenkin sinun kannaltasi, jos soittaisit, hän lähettää terveisiä.
Reijo Niemelä pyytää asiasta tietäviä tai tyttöä itseään ottamaan yhteyttä Rantalakeus-lehden päätoimittajaan Sauli Pahkasaloon. Hän välittää tiedot Reijo Niemelälle yhteydenottoa varten.