KEMPELE Ylikylän Olut Oy:n osakkaat Esa Kivelä ja Pekka Junnila ovat silminnähden tyytyväisiä uusiin muutoksiin. Panimon tilat laajenivat huomattavasti, ja sen yhteyteen avattiin reilu viikko sitten myös uuden alkoholilain mahdollistama kivijalkamyymälä.
Pienpanimon elämä ei kuitenkaan ole mitenkään ihmeellisesti muuttunut lain myötä. Edes byrokratian kiemuroihin ei laajennus- ja myyntiluvan kanssa eksytty.
– Lähinnä uusi laki on helpottanut monilta osin toimintaa. Suurin muutos on varmaankin se, ettei tuotteitamme enää juurikaan mene Alkoon, vaan kauppoihin, kun sallittu vahvuus nousi 5,5 prosenttiin, Kivelä kertoo.
– Sinällään laki sopi meidän tuotantoon hyvin, koska oluemme ovat pääsääntöisesti olleet tuon 5,5 prosentin sisällä, Junnila toteaa.
Ylikylän panimon tuotteita myydään pääsääntöisesti Oulun seudulla. Poikkeuksena on pari ravintolaa Jyväskylässä ja Hämeenlinnassa.
– Nyt myös saimme tämän oman myyntitiskimme avattua. Sekin helpottaa paljon ja avaa uusia ovia. Voimme esimerkiksi myydä kuluttajille pullojen ohella suoraan myös muun muassa hanatuotteita, mikä ei ennen käytännössä ollut mahdollista.
Laajennus toi panimolle lisää elintilaa. Väliseinä poistettiin, ja ennen kovin ahtaat, Junnilan suunnitteleman laitteiston täyttämät tilat muuttuivat heti käytännöllisemmiksi - varsinkin tulevaisuutta ajatellen. Suunnitteilla kun on myös tuotantoerien kasvattaminen. Nyt Ylikylän panimolla keitellään uutta 500 litran erää joka toinen viikko, niin että yhtä aikaa on noin kolme erää työn alla. Osakkaatkin tekevät työtä edelleen sivutoimisesti, iltaisin ja viikonloppuisin.
Kilpailu alalla on kasvanut, mutta Kempeleessä ei miesten tiedossa muita pienpanimoita ole.
– Vuonna 2016 oli se kova pienpanimobuumi. Viime vuosi oli hiljaisempi, mutta nyt taitaa taas olla nousussa. Parhaiten sen huomaa katselemalla kaupanhyllylle, kun valinnanvaikeus iskee, Kivelä naurahtaa.
Oulun seudulla on Kivelän ja Junnilan mukaan siitä otollinen tilanne, että panimot tekevät kaikki selkeästi erilaisia tuotteita. Ilmapiirikin alalla on hyvä, ja yhteistyöhenkeäkin löytyy. Junnila kiitteleekin esimerkiksi Sonnisaaren panimoa, jolta he saivat alkujaan arvokasta oppia.
– Sillä mielellä he meitä auttoivat, että me annamme tietoa myös sitten eteenpäin, jos joku tulee kysymään.
Uudesta, juuri keittymään laitetusta erästä on tulossa punertavanruskeaa, belgialaistyyppistä pale alea. Sen pitäisi olla kirkasta olutta, jonka teossa mennään mallas edellä, ja vahvuudessa pyritään noin reiluun viiteen prosenttiin. Kivelä kertookin innostuneena, miten he kokeilevat tässä erässä uutta hiivaa - ja reseptikin on jälleen uusi. Tarkalleen ottaen kahdeskymmenesneljäs, jota Ylikylässä on pantu.
–Tämän jutun suola on oikeastaan siinä, että saa kokeilla aina uutta. Näkee mitä saa sitten aikaiseksi, ja mahdollisuudethan ovat käytännössä rajattomat, kun muokkailee aineosia eli mallasta, humalaa, hiivaa ja niiden suhteita, Kivelä toteaa.
– Niin, näkee, tuleeko hyvä vai tosi hyvä, Junnila naurahtaa pilke silmäkulmassa.