Vaikka Niskasaari alunperin lähti satujen ja maalausten avulla kuvaamaan villiintyneitä, ihmishahmon ottavia värejä ja niiden luomaa maailmaa, teki hän samalla tämän päivän ongelmiin kantaa ottavan teoksen. Saduissa kun tulee vahvasti esille erilaisuus ja toisen yksilön kunnioittaminen.
– Ihminen tarvitsee elämässään rinnalleen ihmisen. Näin ihmissuhteiden arvo kasvaa, kun väet, värit ja kansat sekoittuvat. Ihmisen luoja on antanut meille avut toistemme arvostamiseen, Niskasaari kuvaa.
Kirjasta välittyy vahva positiivisuus ja elämänmyönteisyys, mikä alunperin Pudasjärvellä, Iijoen rannalla varttuneelle Paavo Niskasaarelle on itselleenkin ominaista.
Piirtänyt hän on koko ikänsä. Lapsuudenkodin vinttihuoneen tapetteihin syntyi tyttöjen kuvia, mutta 70-luvulla hän hankki ensimmäiset öljyvärinsä. Aiheet löytyivät pitkälti luonnosta. Myöhemmin akryyliin vaihtanut tyrnäväläinen maalaa yhä innokkaasti.
– Parasta luomisaikaa on varhainen aamu. Iltaisin viihdyn paremmin kirjan kanssa tai liikkuessa, hän kuvaa.
Myös kirjoittaminen on kuulunut pitkään Niskasaaren harrastuksiin. Eläkkeellä olevan Atrian tilakonsulentin käsistä on syntynyt muun muassa runoja. Niitä tai muisteluksia Iijokivarresta hän ei kuitenkaan aio kirjaksi saattaa.
– Runot ovat liian henkilökohtaisia. Menneestä ajasta Koillismaalla puolestaan on jo kirjoitettu niin paljon. Päätalon Kalle on kirjannut tapahtumat tarkkaan, Paavo Niskasaari hymyilee.
Satukirjan hän työsti kokoon nopealla aikataululla. Viime talven Niskasaari opiskeli Limingan taidekoulun vapaalinjalla. Tuolloin syntyivät ensimmäiset villiintyneet värit.
Ensimmäisen sadun hän puolestaan kirjoitti Oulunseudun kynäilijöiden satukirjaprojektiin.
– Sitten ajattelin, että miksen julkaisi kokonaan omaa kirjaa. Otin yhteyttä loimaalaiseen Kustannus HD:een, missä ideasta innostuttiin.
Satukirjan maailmassa on paljon samaa kuin Niskasaaren synnyinkylässä Kurjessa. Asukkaat puhaltavat yhteen hiileen ja välittävät toisistaan.
Yhteen kirjaan hän ei aio satujaan jättää. Toinen projekti on jo muhimassa.
– Jos elonpäiviä riittää, toinen kirja julkaistaan vuoden sisällä. Siinä keskiössä on perhe: äiti, isä ja kolme lasta, hän paljastaa.
Perhe ja sen merkitys vilahtelee Paavo Niskasaaren puheessa toistuvasti. Vaimonsa Annelin kanssa hänellä on 14 lasta, 66 lastenlasta ja 13 lastenlastenlasta.
– Vaikka välillä suuri perhe voi huolineen olla raskaskin, niin onhan se aivan mahdottoman upea asia. Lastenlasten perheissä on ihmisiä myös muista kulttuureista, mikä on hienoa.
Tyrnävällä Niskasaaret ovat asuneet vuodesta 1979. Asuinpaikkaansa hän kehuu vuolaasti, mutta yhtä asiaa taiteilija kaipaa.
Vettä. Sitä kun lakeudella vähemmän tarjolla.
Siksi monessa Paavo Niskasaaren teoksessa vesi on keskeisenä elementtinä. Myös tuoreessa satukirjassa.
Paavo NiskasaariSyntynyt Pudasjärvellä, asuu Tyrnävällä.
Tehnyt elämäntyönsä Atrialla.
Perheeseen kuuluu vaimo Anneli ja 14 lasta perheineen. Lastenlapsia 66 ja kolmatta polvea 13.
Harrastaa kirjoittamista, taiteen tekemistä, puutarhanhoitoa, lukemista ja kuntoliikuntaa.
Tänä vuonna tulossa marraskuussa taidenäyttely Utajärvellä, ensi vuoden syyskuussa Syötekeskuksessa Pudasjärvellä ja marraskuussa Pyhäjoella.
Motto: Myönteisyydellä elämää eteenpäin.