Ihme vempele
Oisko käyttöä Kempeleellä
Tällä ihme vempeleellä,
Jota ei kukaan miksikään
tunnista?
On kyselty eri kunnista
Ja kaupungeista ja
kauppaloista,
Vaan kukaan ei sitten
niin missään
Ole pidellyt hyppysissään
Toista samanmoista.
(Leena Ravantti)
Tästä runosta se lähti. Kempeleen kirkonkylän yhtenäiskoulun ensimmäisen luokan opettaja Satu Kalermo oli muiden opettajien kanssa miettinyt, millaisessa koulun taideprojektissa voitaisiin hyödyntää opettajien ja oppilaiden taitoja ja kykyjä. Päätettiin kesän aikana miettiä, syntyisikö teatterikerhon, kuorolaisten ja opettajien voimin jotain uutta.
Kalermo luki pinon lastenrunokirjoja, ja tämä runo käynnisti käsikirjoitusprojektin. Syntyi musiikkipitoinen näytelmä Ihme vempele, joka kertoo lapsista, heidän vanhemmistaan, nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta.
Näyttelijät löytyivät Kalermon vetämästä näytelmäkerhosta, laulajat kuorokerhosta. Laulujen kuorosovituksista ja kuoron ohjauksesta vastaavat Jonna Pienihäkkinen ja Kaisa Sillanpää. Runojen sävellykset ovat syntyneet opettajien sekä Eija Ruotasen ohjaaman 8. luokan musiikin valinnaisryhmän kynästä. Lavastukseen, puvustukseen ja koristeluun on taas osallistunut suuri joukko Kirkonkylän koulun oppilaita Tarja Kuukasjärven suunnitelmien pohjalta. Bändi on taas kasattu koulun opettajista.
– Kuoro on kokoontunut jo syyslukukaudella, mutta teatterikerhon kanssa kokoonnuimme tammikuussa. Yhteisharjoittelu alkoi keväällä. Aika iso joukko meitä on ollut tätä näytelmää tekemässä: noin 50 ihmistä plus lavasteista ja koristeluista vastaavat luokat, Kalermo ynnäilee.
Nuoret näyttelijät ovat hekin yhteisprojektista innoissaan. Näytelmän päähenkilöt Pinja Länsitie (Mariam), Tuuli-Sofia Turunen (Pinja) ja Markus Vänskä (Risto Taka-Raivo) analysoivat hyvin, miksi Risto raivoaa ja miksi Pinja on turhautunut.
– Ei Risto ole ilkeä, hän vain kaipaisi huomiota. Mutta äiti on koko ajan vain puhelimessa, huomauttaa Tuuli-Sofia.
On meillä salkut,
kalossit, kokoukset,
Ja kravatit, istunnot,
päivälliset.
Me pitkiä sanoja
rakastamme
Ja mustanharmaita
vaatteitamme.
(Kaarina Helakisa)
Tuuli-Sofian mukaan näytelmän tapahtumat kireine aikuisineen voisivat olla aivan hyvin tosielämästä.
– Kaikki eivät huomaa, millaista ystävyys todellisuudessa on ja miten tärkeää se on.
Riston äitikin (Ronja Mikkonen) huomaa sen vasta, kun Risto potkaisi kaapelin rikki ja aikuisten päätelaitteet menettivät verkkoyhteyden.
– Nyt teidän on pakko nostaa katseenne tänne, meihin, lapsiin! Risto ja Alisa haluaisivat paljon mieluummin kuulla teidän asianne ihan silmästä silmään kuin ruudusta ruutuun, huomauttaa näytelmän Mariam.
Kyllä on käyttöä
Kempeleellä
Tällä ihme vempeleellä,
Se herätti meidät
todellisuuteen.
(Ihme vempele -runoa mukaillen Satu Kalermo).
Näytelmästä on vain kaksi esitystä koulun oppilaille ja lasten vanhemmille.
– Mutta jos vanhemmat haluavat vielä nähdä tämän, voimme lämmittää sen myöhemmin uudelleen, kertoo Kalermo.
Opettajat ja oppilaat ovat olleet kerhojen loppunäytöksestä innoissaan; töitä musiikkinäytelmän on tehty omalla ajallakin.
– Tämä tuo lisäenergiaa myös omaan työhön!